Pandemia-aikana moni organisaatio on joutunut vastentahtoisesti vähentämään henkilöresurssejaan ja luopumaan monistakin osaajista. Nykytyönantajat tuntevat hyvin vastuunsa sekä lähtijöiden mukanaan kuljettaman työnantajakuvan suuren merkityksen ja tarjoavat tukea uudelleensuuntautumiseen.
Kun puhutaan rekrytoinnista, keskusteluun nousee jatkuvasti huoli epäoikeudenmukaisuudesta, syrjinnästä ja toisaalta toisten suosimisesta. Vaikka tiedämme, että emme saa syrjiä ketään esimerkiksi sukupuolen, iän, etnisen taustan tai ulkonäön perusteella, niin sitä kuitenkin tapahtuu edelleen työelämässä – oli se sitten tietoista tai tiedostamatonta.
Työstä palautumisesta puhutaan nyt paljon, eikä suotta. Korona-arjessa raja työn ja vapaan välillä saattaa olla jossain määrin hämärtynyt kuukausien saatossa. Toisaalta moni tietotyöläinen saattaa kokea haastavaksi (koronaa tai ei) irrottautua ajatustyöstä, joka liittyy esimerkiksi pitkäjänteisempään kehitystyöhön.
“Hyvän” määrittely on yleensä vaikeaa. Näin on ollut myös henkilöarvioinnin kohdalla. Mutta ei ole kauaa, sillä uusi ISO-standardi aikoo korjata tilanteen.
Viime aikoina somessa on yleistynyt hyvän ihmisen syndrooma. Kovaääninen omien arvojen toitottaminen – hyvesignalointi – kätkee taustalleen vähemmän aurinkoisen puolen ihmisyydestä.
Quo vadis? Minne menet? Vaikuttavatko työpolkusi ratkaisuihin lähinnä ulkoiset tekijät, toisten toiveet ja odotukset vai ajopuuteoria? Uravalmennus tukee yksilöä ja organisaatiota uramuutoksissa sekä tulevan työpolun kartoituksessa.
Johtaminen on yhä enemmän yhteisölaji, jossa monitahoisia ongelmia ei ratkota yksin, vaan yhdessä johdettavien kanssa. Tarvitaan osallisuutta ja yhdessä ajattelua – mutta miten?
