Siirry sisältöön
Kirjoittanut
Mikael Nederström
On aika katsoa persoonallisuustestejä uusin silmin ja ymmärtää niiden todellinen arvo rekrytoinnissa ja työelämässä. Käytännön kokemukset ja tutkimukset osoittavat, että hyvin toteutettu persoonallisuustesti voi osaavissa käsissä olla korvaamaton työkalu.
Laskennallisten ennustusmallien rajat tulevat vastaan, kun arvioitava ilmiö monimutkaistuu ja ennakoimattomien tapahtumien mahdollisuus kasvaa. Näihin ”sumeisiin ongelmiin” parhaan ratkaisun voi yllättäen tarjota intuitio.
Tekoälyhypeä tulee nyt joka tuutista. Osa lupauksista on ihan oikeutettuja. Mutta pelkkien datamallien käyttäminen voi johtaa isoihin ongelmiin, jos tehdään kriittisiä päätöksiä. Se muistuttaa enemmän kalkkunan kuin reaalimaailman ennustamista.
Tutkimuksen mukaan hyvän esimiehen tärkeimpiä persoonallisuudenpiirteitä ovat johtamismotivaatio, sosiaalisuus sekä selkeä ja johdonmukainen ajattelutyyli.
Kustannukset virherekrytoinnissa ovat yleensä joko suuret tai erittäin suuret. Vaikka rekrytoinnin taustalla oleva henkilöarviointi tehtäisiin kuinka hyvin, voi siinäkin sattua virheitä.
Voiko työturvallista käyttäytymistä ennustaa psykologisella henkilöarvioinnilla? Tutkimusjohtajamme Mikael Nederström teki aiheesta tutkimuksen ja sai erittäin mielenkiintoisia tuloksia.
Useimmat aikuiset tietävät, mitä haluavat. Mutta mistä halut ja tavoitteet oikein syntyvät? Miksi haluamme sitä, mitä haluamme?
Yksi ihmisen peruskysymyksistä on, kuka on vastuussa maailman tapahtumista. Ohjaanko minä tapahtumia, vai onko se sattuma, Jumala, kohtalo tai muut ihmiset?
Oivallus, näppituntuma, valaistuminen tai intuitio – rakkaalla lapsella on monta nimeä.
Galileo Galilei kirjoitti 1500-luvulla, että "laske se, mikä on laskettavissa; mittaa se, mikä on mitattavissa; tee mittauskelpoiseksi se, mitä ei voida mitata". Mittaaminen on luonnontieteissä ollut siitä lähtien itsestäänselvyys. Ihmistieteissä mittaaminen sen sijaan herättää usein vastareaktion.
Vinoutunutta päätöksentekoa esiintyy yhteiskunnassa paljon. Koronakriisi tarjoaa lukuisia esimerkkejä vinoutuneesta ajattelusta. Muutama vinouma on toistunut harvinaisen sitkeästi.
“Hyvän” määrittely on yleensä vaikeaa. Näin on ollut myös henkilöarvioinnin kohdalla. Mutta ei ole kauaa, sillä uusi ISO-standardi aikoo korjata tilanteen.
Viime aikoina somessa on yleistynyt hyvän ihmisen syndrooma. Kovaääninen omien arvojen toitottaminen – hyvesignalointi – kätkee taustalleen vähemmän aurinkoisen puolen ihmisyydestä.
Minkälainen on työpaikan vaarallisin sählääjä? Yksi selitys löytyy persoonallisuudesta. Sähläämisen takaa löytyy usein mielenkiintoinen psykologinen profiili.
Ylimielisyysharha on työelämässä kaikkein levinnein, ikävin ja eniten tuhoa aikaansaava ajattelun vinouma. Sen myrkyttämät huonot päätökset pudottavat lentokoneita, tuhoavat yrityksiä ja aloittavat kauppasotia.
Kumpi on tärkeämpää yritykselle, työntekijän tuottavuus vai työhyvinvointi? Vastaus vaihtelee vastaajan näkökulmasta riippuen, mutta tuore tutkimus puhuu vahvasti toisen puolesta.
Työn imusta ja sitoutumisesta puhutaan paljon. Mutta miksi – mitä hyötyä sitouttamisesta on? Ja mistä tämä psykologinen sopimus muodostuu?
Inhimillinen ajattelu on täynnä erilaisia vinoumia ja huonoja päätöksiä.
Inhimillinen ajattelu on täynnä erilaisia vinoumia ja huonoja päätöksiä.
Ihminen valehtelee itselleen jatkuvasti – jopa siitä, että valehteleeko hän itselleen vai ei. Jo Antiikissa oivallettiin tämä, kun kysyttiin, oletko mieluummin onnellinen sika vai onneton Sokrates.
Hyvä henkilöarviointi perustuu aina psykologisten testien käyttöön. Testien laadulla on valtava merkitys sen suhteen, kuinka osuvia rekrytointipäätöksiä lopulta syntyy.
Tunnollisuus näyttäisi olevan menestyksen kulmakivi melkein missä työssä tahansa, mutta mitä tapahtuu, jos tunnollisuutta onkin liikaa?
Hyvän ihmisen syndrooma on jonkinlaista nykyajan imagonhallintaa. Tärkeämpää kuin se, miten asia oikeasti on, on se, miltä se näyttää. Moraalisia irtopisteitä on jaossa paljon. Minkälainen ihminen ne poimii? Mikä tällaista käyttäytymistä motivoi?
Tekoäly tunkee nyt joka paikkaan. Vai pitäisikö sanoa ”tekoälyhype”? Puheisiin nähden aika vähän on tapahtunut. Kyse ei ole siitä, etteivätkö oppivat algoritmit olisi tehneet isoja asioita lyhyessä ajassa. Enemmänkin niin päin, että puheet ovat olleet täysin katteettomalla tasolla. Isoja ongelmia on lakaistu maton alle hillittömien odotusten tieltä.
Kaikki tietävät stereotypian luovasta taiteilijasta. Omintakeisesta hahmosta, joka tekee päätöksiä intuitiolla ja vaistolla.Toisessa äärilaidassa taas on kurinalainen kirjanpitäjä, joka analysoi etukäteen jokaisen siirtonsa. Parhaassa päätöksentekijässä molemmat hahmot yhdistyvät.
Terve järki on nykyisin aliarvostettu asia. Asiantuntijavalta on saanut aivan liikaa painoarvoa päätöksenteossa. Maailma hukkuu monimutkaiseen silppuun, joka ei auta ketään eteenpäin.
Jokaisessa persoonallisuudenpiirteessä on hyviä ja huonoja puolia. Narsismi on usein ajateltu yksinomaan negatiiviseksi piirteeksi, mutta siinäkin on monta puolta.
Huono rekrytointi on kallis harrastus. Harva ymmärtääkään, kuinka kallis. Laskimme, millä tavalla virhepäätös näkyy viivan alla.
Tällä hetkellä tuntuu, että kun mihin tahansa katsoo, törmää tavalla tai toisella motivaation ja tarpeen käsitteisiin. Motivaatio on kyllä relevantti tekijä kaikilla elämän osa-alueilla, mutta tarpeet ovat ennen kaikkea yksilöllisiä, joten yhtä mallia ei voi sovittaa kaikkiin ihmisiin.
Ennusteet esimerkiksi taloudessa ja politiikassa menevät useimmiten pieleen. Aika moni moka palautuu ihmisen vinoutuneeseen kykyyn käsitellä tietoa.
Miten organisaatiokulttuurin ihanteen ja oikean toiminnan välille voi rakentaa sillan?
Itsetuntemus on varsinainen klisee. Kaikki puhuvat siitä, mutta harva osaa perustella, miksi se on tärkeää. Tajusin itse sen kunnolla vasta siinä vaiheessa, kun viimeistelin väitöskirjaani.
Yleensä hyvästä asiantuntijasta tulee huono johtaja. Kaikkein huonoin lopputulos saadaan, kun koko johtoryhmä kootaan yhden alan osaajista. Uusi tutkimus kertoo, miksi.
Onko johtajuuskäyttäytyminen yhteydessä liikevaihtotuloksiin, ja voiko persoonallisuus ennustaa johtamistyylin lisäksi liikevaihdon kehitystä? Näkyykö johtajuus siis viivan alla?
Johtajia on erilaisia. Hyvä strateginen johtaja on erilainen kuin tyypillinen ihmisten johtaja. Ja muutosjohtajalla on taustallaan näistä molemmista poikkeava psykologinen profiili.
Halvaantuneessa taloustilanteessa luovuuden perään huudetaan, innovaatioita kaivataan ja uusia ideoita vaaditaan. Mutta minkälaisia psykologisia piirteitä näiden taustalla piilee?
Kirjoitin taannoin ennustamisen vaikeudesta. Vaikeaa se onkin, muttei mahdotonta. Seuraavassa on kuvattu hyvän ennustajan profiili. Kirjoitus perustuu tämän hetken parhaimpaan tutkimukseen.
Ei ole mitään elämän osa-aluetta, jossa ei yritettäisi ennustaa tulevaa: sää, pörssit, politiikka, sodat ja monta muuta erilaista asiaa. Mutta löytyykö kaiken ennustamisen taustalta yhteisiä sääntöjä?
Kirjoitin taannoin sitoutumisen tärkeimmistä tekijöistä. Tuolloin olimme juuri itse testaamassa uutta sitoutumismittaria. Nyt on tulosten aika.
Narsistisen johtajan tunnusmerkkejä löytyy kirjallisuudesta pilvin pimein. Mutta jos vahinko on tapahtunut ja narsistinen pomo päässyt sisään organisaatioon, mitä pitäisi tehdä?
Onnistuneen rekrytoinnin tuotto-odotuksen ja epäonnistuneen rekrytoinnin todellisen tuoton eroja vertaillessa hyvän henkilöarvioinnin hintalappu jää pieneksi.
Harva työelämässä oleva voi välttää ryhmätöitä, sosiaalisia tilaisuuksia tai avokonttoreita. Näyttäisi kuitenkin siltä, että pakkososiaalisuudesta luopumalla työympäristömme toimisi paremmin.
Viime aikoina hyvän johtajan rakennuspalikoita on esitelty julkisuudessa niin paljon, ettei aiheessa ole enää mitään uutta ja mullistavaa. Sen sijaan tärkeää olisi vaihteeksi miettiä, mikä saa johtajan epäonnistumaan. Mistä on huono johtaja tehty?
Nykyinen tiedon määrä on muuttumassa painajaiseksi työntekijälle. Määrä korvaa laadun ja estää tekemästä oikeita johtopäätöksiä. Keskittymisvaikeudet ja työn tuottavuuden romahtaminen ovat suoraa seurausta liiallisesta ärsykeähkystä. Millä sitä vastaan voi taistella?
Jos pitäisi nimetä yksi kysymys, jota asiakkaamme kysyvät eniten, on se juuri tämä. Kliinistä diagnoosia henkilöarviointi ei tarjoa, mutta jotakin asiasta voi silti sanoa.
Yleensä ensimmäinen asia, jonka uudesta ihmisestä näemme, on ulkonäkö. Mutta samalla hetkellä alamme miettiä pintaa syvemmälle.
Jo antiikin aikana tiedettiin, että on hyve tuntea itsensä. Sama ajatus tulee yhä uudelleen esille, kun listataan hyvän johtajan ja esimiehen piirteitä.
Luovuuden mittaaminen ja yleispätevästi määritteleminen on ollut aina vaikeaa. Mittaaminen ja luovuus ovat sanaparina todellinen epäyhtälö. Monelle mittaaminen, analyysi ja rationaalisuus ovat mahdollisimman kaukana luovuudesta.
Mikael Nederström
Tutkimusjohtaja, osakas
FT (psykologia)
