Siirry sisältöön
Kirjoittanut
Mikael Nederström
Tekoäly voi tehostaa työskentelyä ja auttaa ratkomaan monenlaisia isoja ja pieniä ongelmia, mutta sen käytön lisääntymiseen liittyy myös haasteita. Ihmisten kilpailuetu löytyy lopulta erilaisuudesta ja hiljaisten signaalien havaitsemisesta.
Laskennallisten ennustusmallien rajat tulevat vastaan, kun arvioitava ilmiö monimutkaistuu ja ennakoimattomien tapahtumien mahdollisuus kasvaa. Näihin ”sumeisiin ongelmiin” parhaan ratkaisun voi yllättäen tarjota intuitio.
Tekoälyhypeä tulee nyt joka tuutista. Osa lupauksista on ihan oikeutettuja. Mutta pelkkien datamallien käyttäminen voi johtaa isoihin ongelmiin, jos tehdään kriittisiä päätöksiä. Se muistuttaa enemmän kalkkunan kuin reaalimaailman ennustamista.
Tutkimuksen mukaan hyvän esimiehen tärkeimpiä persoonallisuudenpiirteitä ovat johtamismotivaatio, sosiaalisuus sekä selkeä ja johdonmukainen ajattelutyyli.
Kustannukset virherekrytoinnissa ovat yleensä joko suuret tai erittäin suuret. Vaikka rekrytoinnin taustalla oleva henkilöarviointi tehtäisiin kuinka hyvin, voi siinäkin sattua virheitä.
Voiko työturvallista käyttäytymistä ennustaa psykologisella henkilöarvioinnilla? Tutkimusjohtajamme Mikael Nederström teki aiheesta tutkimuksen ja sai erittäin mielenkiintoisia tuloksia.
Useimmat aikuiset tietävät, mitä haluavat. Mutta mistä halut ja tavoitteet oikein syntyvät? Miksi haluamme sitä, mitä haluamme?
Yksi ihmisen peruskysymyksistä on, kuka on vastuussa maailman tapahtumista. Ohjaanko minä tapahtumia, vai onko se sattuma, Jumala, kohtalo tai muut ihmiset?
Oivallus, näppituntuma, valaistuminen tai intuitio – rakkaalla lapsella on monta nimeä.
Galileo Galilei kirjoitti 1500-luvulla, että "laske se, mikä on laskettavissa; mittaa se, mikä on mitattavissa; tee mittauskelpoiseksi se, mitä ei voida mitata". Mittaaminen on luonnontieteissä ollut siitä lähtien itsestäänselvyys. Ihmistieteissä mittaaminen sen sijaan herättää usein vastareaktion.
Vinoutunutta päätöksentekoa esiintyy yhteiskunnassa paljon. Koronakriisi tarjoaa lukuisia esimerkkejä vinoutuneesta ajattelusta. Muutama vinouma on toistunut harvinaisen sitkeästi.
“Hyvän” määrittely on yleensä vaikeaa. Näin on ollut myös henkilöarvioinnin kohdalla. Mutta ei ole kauaa, sillä uusi ISO-standardi aikoo korjata tilanteen.
Viime aikoina somessa on yleistynyt hyvän ihmisen syndrooma. Kovaääninen omien arvojen toitottaminen – hyvesignalointi – kätkee taustalleen vähemmän aurinkoisen puolen ihmisyydestä.
Minkälainen on työpaikan vaarallisin sählääjä? Yksi selitys löytyy persoonallisuudesta. Sähläämisen takaa löytyy usein mielenkiintoinen psykologinen profiili.
Ylimielisyysharha on työelämässä kaikkein levinnein, ikävin ja eniten tuhoa aikaansaava ajattelun vinouma. Sen myrkyttämät huonot päätökset pudottavat lentokoneita, tuhoavat yrityksiä ja aloittavat kauppasotia.
Kumpi on tärkeämpää yritykselle, työntekijän tuottavuus vai työhyvinvointi? Vastaus vaihtelee vastaajan näkökulmasta riippuen, mutta tuore tutkimus puhuu vahvasti toisen puolesta.
Työn imusta ja sitoutumisesta puhutaan paljon. Mutta miksi – mitä hyötyä sitouttamisesta on? Ja mistä tämä psykologinen sopimus muodostuu?
Inhimillinen ajattelu on täynnä erilaisia vinoumia ja huonoja päätöksiä.
Inhimillinen ajattelu on täynnä erilaisia vinoumia ja huonoja päätöksiä.
Ihminen valehtelee itselleen jatkuvasti – jopa siitä, että valehteleeko hän itselleen vai ei. Jo Antiikissa oivallettiin tämä, kun kysyttiin, oletko mieluummin onnellinen sika vai onneton Sokrates.
Hyvä henkilöarviointi perustuu aina psykologisten testien käyttöön. Testien laadulla on valtava merkitys sen suhteen, kuinka osuvia rekrytointipäätöksiä lopulta syntyy.
Tunnollisuus näyttäisi olevan menestyksen kulmakivi melkein missä työssä tahansa, mutta mitä tapahtuu, jos tunnollisuutta onkin liikaa?
Hyvän ihmisen syndrooma on jonkinlaista nykyajan imagonhallintaa. Tärkeämpää kuin se, miten asia oikeasti on, on se, miltä se näyttää. Moraalisia irtopisteitä on jaossa paljon. Minkälainen ihminen ne poimii? Mikä tällaista käyttäytymistä motivoi?
Tekoäly tunkee nyt joka paikkaan. Vai pitäisikö sanoa ”tekoälyhype”? Puheisiin nähden aika vähän on tapahtunut. Kyse ei ole siitä, etteivätkö oppivat algoritmit olisi tehneet isoja asioita lyhyessä ajassa. Enemmänkin niin päin, että puheet ovat olleet täysin katteettomalla tasolla. Isoja ongelmia on lakaistu maton alle hillittömien odotusten tieltä.
Kaikki tietävät stereotypian luovasta taiteilijasta. Omintakeisesta hahmosta, joka tekee päätöksiä intuitiolla ja vaistolla.Toisessa äärilaidassa taas on kurinalainen kirjanpitäjä, joka analysoi etukäteen jokaisen siirtonsa. Parhaassa päätöksentekijässä molemmat hahmot yhdistyvät.
Tällä hetkellä tuntuu, että kun mihin tahansa katsoo, törmää tavalla tai toisella motivaation ja tarpeen käsitteisiin. Motivaatio on kyllä relevantti tekijä kaikilla elämän osa-alueilla, mutta tarpeet ovat ennen kaikkea yksilöllisiä, joten yhtä mallia ei voi sovittaa kaikkiin ihmisiin.
Onko johtajuuskäyttäytyminen yhteydessä liikevaihtotuloksiin, ja voiko persoonallisuus ennustaa johtamistyylin lisäksi liikevaihdon kehitystä? Näkyykö johtajuus siis viivan alla?
Onnistuneen rekrytoinnin tuotto-odotuksen ja epäonnistuneen rekrytoinnin todellisen tuoton eroja vertaillessa hyvän henkilöarvioinnin hintalappu jää pieneksi.
Mikael Nederström
Tutkimusjohtaja, osakas
FT (psykologia)
