Kirjoittanut

Mikael Nederström

Turvallisia tuloksia

Voiko työturvallista käyttäytymistä ennustaa psykologisella henkilöarvioinnilla? Tutkimusjohtajamme Mikael Nederström teki aiheesta tutkimuksen ja sai erittäin mielenkiintoisia tuloksia.

Mistä tavoitteet tulevat?

Useimmat aikuiset tietävät, mitä haluavat. Mutta mistä halut ja tavoitteet oikein syntyvät? Miksi haluamme sitä, mitä haluamme?

Kuka minua ohjaa?

Yksi ihmisen peruskysymyksistä on, kuka on vastuussa maailman tapahtumista. Ohjaanko minä tapahtumia, vai onko se sattuma, Jumala, kohtalo tai muut ihmiset?

Pelkääkö HR numeroita?

Galileo Galilei kirjoitti 1500-luvulla, että "laske se, mikä on laskettavissa; mittaa se, mikä on mitattavissa; tee mittauskelpoiseksi se, mitä ei voida mitata". Mittaaminen on luonnontieteissä ollut siitä lähtien itsestäänselvyys. Ihmistieteissä mittaaminen sen sijaan herättää usein vastareaktion.

Kannattaako olla hyvä ihminen?

Viime aikoina somessa on yleistynyt hyvän ihmisen syndrooma. Kovaääninen omien arvojen toitottaminen – hyvesignalointi – kätkee taustalleen vähemmän aurinkoisen puolen ihmisyydestä.

Sählääjän psykologinen profiili

Minkälainen on työpaikan vaarallisin sählääjä? Yksi selitys löytyy persoonallisuudesta. Sähläämisen takaa löytyy usein mielenkiintoinen psykologinen profiili.

Kuinka ylimielinen olet?

Ylimielisyysharha on työelämässä kaikkein levinnein, ikävin ja eniten tuhoa aikaansaava ajattelun vinouma. Sen myrkyttämät huonot päätökset pudottavat lentokoneita, tuhoavat yrityksiä ja aloittavat kauppasotia.

Sitouttamisen viisi tekijää

Työn imusta ja sitoutumisesta puhutaan paljon. Mutta miksi – mitä hyötyä sitouttamisesta on? Ja mistä tämä psykologinen sopimus muodostuu?

Pelottaako totuus?

Ihminen valehtelee itselleen jatkuvasti – jopa siitä, että valehteleeko hän itselleen vai ei. Jo Antiikissa oivallettiin tämä, kun kysyttiin, oletko mieluummin onnellinen sika vai onneton Sokrates.

Hyvän ihmisen syndrooma

Hyvän ihmisen syndrooma on jonkinlaista nykyajan imagonhallintaa. Tärkeämpää kuin se, miten asia oikeasti on, on se, miltä se näyttää. Moraalisia irtopisteitä on jaossa paljon. Minkälainen ihminen ne poimii? Mikä tällaista käyttäytymistä motivoi?

Tekoälyä vai aitoa tyhmyyttä?

Tekoäly tunkee nyt joka paikkaan. Vai pitäisikö sanoa ”tekoälyhype”? Puheisiin nähden aika vähän on tapahtunut. Kyse ei ole siitä, etteivätkö oppivat algoritmit olisi tehneet isoja asioita lyhyessä ajassa. Enemmänkin niin päin, että puheet ovat olleet täysin katteettomalla tasolla. Isoja ongelmia on lakaistu maton alle hillittömien odotusten tieltä.
Mikael Nederström
Tutkimusjohtaja, osakas
FT (psykologia)
Helsinki