Tutkimuksen mukaan hyvän esimiehen tärkeimpiä persoonallisuudenpiirteitä ovat johtamismotivaatio, sosiaalisuus sekä selkeä ja johdonmukainen ajattelutyyli.
Kustannukset virherekrytoinnissa ovat yleensä joko suuret tai erittäin suuret. Vaikka rekrytoinnin taustalla oleva henkilöarviointi tehtäisiin kuinka hyvin, voi siinäkin sattua virheitä.
Voiko työturvallista käyttäytymistä ennustaa psykologisella henkilöarvioinnilla? Tutkimusjohtajamme Mikael Nederström teki aiheesta tutkimuksen ja sai erittäin mielenkiintoisia tuloksia.
Yksi ihmisen peruskysymyksistä on, kuka on vastuussa maailman tapahtumista. Ohjaanko minä tapahtumia, vai onko se sattuma, Jumala, kohtalo tai muut ihmiset?
Galileo Galilei kirjoitti 1500-luvulla, että "laske se, mikä on laskettavissa; mittaa se, mikä on mitattavissa; tee mittauskelpoiseksi se, mitä ei voida mitata". Mittaaminen on luonnontieteissä ollut siitä lähtien itsestäänselvyys. Ihmistieteissä mittaaminen sen sijaan herättää usein vastareaktion.
Vinoutunutta päätöksentekoa esiintyy yhteiskunnassa paljon. Koronakriisi tarjoaa lukuisia esimerkkejä vinoutuneesta ajattelusta. Muutama vinouma on toistunut harvinaisen sitkeästi.
“Hyvän” määrittely on yleensä vaikeaa. Näin on ollut myös henkilöarvioinnin kohdalla. Mutta ei ole kauaa, sillä uusi ISO-standardi aikoo korjata tilanteen.
Viime aikoina somessa on yleistynyt hyvän ihmisen syndrooma. Kovaääninen omien arvojen toitottaminen – hyvesignalointi – kätkee taustalleen vähemmän aurinkoisen puolen ihmisyydestä.
Minkälainen on työpaikan vaarallisin sählääjä? Yksi selitys löytyy persoonallisuudesta. Sähläämisen takaa löytyy usein mielenkiintoinen psykologinen profiili.
Ylimielisyysharha on työelämässä kaikkein levinnein, ikävin ja eniten tuhoa aikaansaava ajattelun vinouma. Sen myrkyttämät huonot päätökset pudottavat lentokoneita, tuhoavat yrityksiä ja aloittavat kauppasotia.
Kumpi on tärkeämpää yritykselle, työntekijän tuottavuus vai työhyvinvointi? Vastaus vaihtelee vastaajan näkökulmasta riippuen, mutta tuore tutkimus puhuu vahvasti toisen puolesta.
Ihminen valehtelee itselleen jatkuvasti – jopa siitä, että valehteleeko hän itselleen vai ei. Jo Antiikissa oivallettiin tämä, kun kysyttiin, oletko mieluummin onnellinen sika vai onneton Sokrates.
Hyvä henkilöarviointi perustuu aina psykologisten testien käyttöön. Testien laadulla on valtava merkitys sen suhteen, kuinka osuvia rekrytointipäätöksiä lopulta syntyy.
Hyvän ihmisen syndrooma on jonkinlaista nykyajan imagonhallintaa. Tärkeämpää kuin se, miten asia oikeasti on, on se, miltä se näyttää. Moraalisia irtopisteitä on jaossa paljon. Minkälainen ihminen ne poimii? Mikä tällaista käyttäytymistä motivoi?
Tekoäly tunkee nyt joka paikkaan. Vai pitäisikö sanoa ”tekoälyhype”? Puheisiin nähden aika vähän on tapahtunut. Kyse ei ole siitä, etteivätkö oppivat algoritmit olisi tehneet isoja asioita lyhyessä ajassa. Enemmänkin niin päin, että puheet ovat olleet täysin katteettomalla tasolla. Isoja ongelmia on lakaistu maton alle hillittömien odotusten tieltä.
Tällä hetkellä tuntuu, että kun mihin tahansa katsoo, törmää tavalla tai toisella motivaation ja tarpeen käsitteisiin. Motivaatio on kyllä relevantti tekijä kaikilla elämän osa-alueilla, mutta tarpeet ovat ennen kaikkea yksilöllisiä, joten yhtä mallia ei voi sovittaa kaikkiin ihmisiin.
Onko johtajuuskäyttäytyminen yhteydessä liikevaihtotuloksiin, ja voiko persoonallisuus ennustaa johtamistyylin lisäksi liikevaihdon kehitystä? Näkyykö johtajuus siis viivan alla?
