Psykologinen turvallisuus nousee usein esiin toimivista työyhteisöistä puhuttaessa. Onnistunut käytännön toteutus näkyy organisaatioissa työntekijöiden hyvinvoinnin lisääntymisenä ja uskalluksena nostaa esiin kehityskohteita ja uudistusehdotuksia. Mikä parasta, jokainen työyhteisössä voi antaa psykologisen turvallisuuden rakentamiseen oman panoksensa.
Galileo Galilei kirjoitti 1500-luvulla, että "laske se, mikä on laskettavissa; mittaa se, mikä on mitattavissa; tee mittauskelpoiseksi se, mitä ei voida mitata". Mittaaminen on luonnontieteissä ollut siitä lähtien itsestäänselvyys. Ihmistieteissä mittaaminen sen sijaan herättää usein vastareaktion.
Virallisen organisaation lisäksi yrityksissä on myös näkymätön sisäisistä yhteistyösuhteista muodostuva rakenne, jonka merkitys on kasvanut viime vuosina. Asemaa näkymättömässä organisaatiossa kannattaa kehittää samalla tavoin kuin asemaa virallisessa organisaatiossa.
Jokainen rekrytointia pidempään tehnyt tietää, että rekrytoinnin onnistumista eivät aina takaa kova työ, laadukas tekeminen tai edes taikatemput. Mitä sitten, kun kaikki kivet on jälleen kerran käännetty, mutta osaajaa ei löydy?
Emergentin, itseorganisoituvan yhteistyön ja johtamisrakenteiden välinen yhtälö näyttäytyy usein paradoksaalisena. Ovatko rakenteiden selkeys ja emergentin työn vapaus sovitettavissa yhteen?
