Kuinka vältät sosiaalisen suotavuuden tuomat riskit rekrytointihaastattelussa?

Kuinka edustaa itseään tai organisaatiota työhaastattelutilanteessa parhaalla tavalla? Tämä on kysymys, jota pöydän kummallakin puolella oleva osapuoli varmasti pohtii ennen haastattelutilannetta. Luonnollisesti kumpikin haluaa useimmiten antaa itsestään myönteisen kuvan.

Haastattelussa voi kuitenkin käydä helposti niin, että kysymyksiin vastataan tavalla, jonka uskotaan olevan hyväksyttävää tai odotettua sen sijaan, että puhuttaisiin avoimesti omana itsenä. Tällaisella sosiaalisesti suotavalla esiintymisellä pyrimme tuomaan itseämme esiin suotuisassa valossa saadaksemme hyväksyntää, välttääksemme tuomitsemista tai noudattaaksemme sosiaalisia normeja. Tämä on inhimillistä ja täysin ymmärrettävää, ihmisiä kun olemme. Rekrytoinnin näkökulmasta liiallisessa sosiaalisessa suotavuudessa piilee kuitenkin se riski, että todellisuus ei sitten lopulta vastaa jommankumman – tai kummankaan – odotuksia.

Jos keskustelussa lähdetään liikaa silottelemaan omia ajatuksia tai myötäilemään toista osapuolta, herää kysymys, päästäänkö keskustelussa kiinni todellisiin ja olennaisiin asioihin. Itse uskon, että kaikki voittavat, kun tulemme tietoisiksi sosiaalisen suotavuuden harhasta ja houkutuksesta sekä pyrimme parhaamme mukaan avoimuuteen. Omien vahvuuksien ja heikkouksien hyväksyminen sekä rehellisyys niin henkilökohtaisissa kuin ammatillisissa vuorovaikutustilanteissa johtaa luultavasti aidompaan yhteyteen ja parempaan ymmärrykseen itsestä ja muista – niin osaajan kuin organisaationkin näkökulmasta. Helpommin sanottu kuin tehty, kun työnhakijalla on usein valtavan suuri paine löytää uusi työ ja työnantajat kilpailevat osaajista yhä kovemmin. Silti uskon, että asiallinen avoimuus ja rehellisyys johtaa pitkällä tähtäimellä parempiin päätöksiin, koska se

• luo luottamusta: kun haastattelijat kertovat avoimesti ja rehellisesti tehtävästä ja toimintaympäristöstä, se luo luottamuksen tunnetta hakijan ja organisaation välille heti ensimmäisestä kohtaamisesta lähtien. Ehdokkaat tuntevat itsensä todennäköisemmin arvostetuiksi ja kunnioitetuiksi, jos he saavat selkeää ja totuudenmukaista tietoa.
• osoittaa itsetuntemusta: rehellisyys vahvuuksistasi ja heikkouksistasi osoittaa itsetuntemusta, joka puolestaan on perusta kehittymiselle.
• yhdenmukaistaa odotuksia: avoimuus auttaa luomaan realistisia odotuksia ja vähentää siten väärinkäsitysten tai pettymysten todennäköisyyttä myöhemmin.
• mahdollistaa pohdinnan yhteensopivuudesta: yrityskulttuurilla on ratkaiseva merkitys työtyytyväisyydelle. Keskustelemalla avoimesti yrityskulttuurista, arvoista ja työympäristöstä kumpikin osapuoli voi arvioida odotusten ja realiteettien yhdenmukaisuutta.
• parantaa haastattelukokemusta: avoin ja läpinäkyvä viestintä edistää myönteistä työnantajakuvaa haun lopputuloksesta riippumatta.

Kuinka sitten luoda avoimuutta tukeva haastatteluilmapiiri, jotta mutkaton ja rehellinen keskustelu on mahdollista? Haastattelutilanteen ilmapiiri muodostuu vuorovaikutuksessa, ja jokainen tilanteeseen osallistuva tuo mukanaan oman osansa. Jokaisella osallisella on siis mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaiseksi haastattelu muodostuu, ja siten heillä on myös yhdessä jaettu vastuu siitä.

Luottamusta herättävän ja myönteisen keskusteluilmapiirin avaimet ovat

• rehellisyys: pyri omalta osaltasi olemaan mahdollisimman realistinen ja rehellinen.
• aktiivinen kuuntelu: avoimiin vuorovaikutustilanteisiin kuuluu paitsi rehellinen itsensä ilmaiseminen myös toisten aktiivinen kuunteleminen aidosti kiinnostuneena ja empaattisesti. Vastaanottavaisuus toisten ajatuksille ja näkökulmille on olennainen osa avointa viestintää.
• toisten kunnioittaminen: avoimuus ei tarkoita suorasukaisuutta tai tunteetonta suhtautumista. Molemminpuolinen avoimuus mahdollistuu, kun kunnioitamme toisten tunteita, mielipiteitä ja rajoja.
• joustavuus ja tilannetaju: avoimuus uudelle tiedolle ja uusille näkökulmille mahdollistaa sen, että haastattelussa on turvallista puhua vaikeammistakin aiheista.

Avoimuus vaatii ripauksen rohkeutta, mutta se on samalla myös onnistuneiden valintojen perusta. Organisaatiot voivat tuoda haastattelussa esiin vahvuuksien lisäksi myös omia kehityskohteitaan – voihan olla, että haastateltava ehdokas motivoituu juuri tällaisista ongelmanratkaisua vaativista tilanteista. Yhtä lailla työnhakija antaa itsestään parhaan vaikutelman, kun pystyy kertomaan omasta osaamisestaan kokonaisvaltaisesti sekä tunnistamaan myös kehittymisen paikat. Keskeneräisyyden myöntäminen ei ole aina helppoa kummallakaan puolella pöytää, mutta se kertoo kypsyydestä ja luo perustaa kehittymiselle.