Itseohjautuvuudessa on kyse yksilön valmiudesta ottaa omistajuutta työstään, mutta se ei ole kiinni vain yksilöstä itsestään. Ihmisten kyky ottaa haltuun työnsä ja onnistua tavoitteissaan on mitä suurimmassa määrin kytköksissä työn kontekstiin – ja sitä kautta organisaation johtajuuskulttuuriin.
Ihminen valehtelee itselleen jatkuvasti – jopa siitä, että valehteleeko hän itselleen vai ei. Jo Antiikissa oivallettiin tämä, kun kysyttiin, oletko mieluummin onnellinen sika vai onneton Sokrates.
Psyconin 65-vuotisjuhlassa vieraillut Inma Martinez avasi näkymiä digitalisaation ja koneoppimisen tulevaisuuteen: "Tekoäly ei merkitse robottien vallankaappausta vaan inhimillisen osaamisen uutta esiinnousua."
Hyvä henkilöarviointi perustuu aina psykologisten testien käyttöön. Testien laadulla on valtava merkitys sen suhteen, kuinka osuvia rekrytointipäätöksiä lopulta syntyy.
Kiintiöiden on katsottu edistävän yhdenvertaisuutta, mutta tosiasiassa niiden voi sanoa edustavan asenteellista ja lukkiutunutta ajattelutapaa. Oikeaa monimuotoisuutta saadaan aikaan muilla keinoin.
Onko oma perustehtävä tylsää suorittamista, vai tuottaako se merkitystä asiakkaille, kollegoille ja itselle? Välillä on hyvä pysähtyä miettimään, mitkä asiat ovat merkityksellisiä ja antavat positiivista virtaa, tekemisen iloa sekä hallinnan ja onnistumisen tunnetta.
Hyvän ihmisen syndrooma on jonkinlaista nykyajan imagonhallintaa. Tärkeämpää kuin se, miten asia oikeasti on, on se, miltä se näyttää. Moraalisia irtopisteitä on jaossa paljon. Minkälainen ihminen ne poimii? Mikä tällaista käyttäytymistä motivoi?
