Tämän päivän työelämä kaipaa itseohjautuvia yksilöitä. Yksi juonne itseohjautuvuudessa on itsensä johtamisen taito – nimenomaan taito: matka, jonka varrella voi aina löytää uusia sävyjä ja näkökulmia, kehittyä ja kasvaa, nauttia iänikuisesta keskeneräisyydestä ja oppimisesta.
Kaikessa kliseisyydessään rekrytointi-ilmoitukset tulevat kuvanneeksi melko hyvin sitä osaamista, joka nykypäivän verkostomaisessa ja yhteistyöhön perustuvassa työelämässä korostuu. Ehkeivät nämä tylsät kliseet sittenkään ole täysin turhia – tai ainakin ne kuvaavat varsin realistisesti sitä, mitä työelämässä tällä hetkellä janotaan.
Tekoäly tunkee nyt joka paikkaan. Vai pitäisikö sanoa ”tekoälyhype”? Puheisiin nähden aika vähän on tapahtunut. Kyse ei ole siitä, etteivätkö oppivat algoritmit olisi tehneet isoja asioita lyhyessä ajassa. Enemmänkin niin päin, että puheet ovat olleet täysin katteettomalla tasolla. Isoja ongelmia on lakaistu maton alle hillittömien odotusten tieltä.
Keskijohto tekee asiantuntijaorganisaatioissa työtään haastavalla paikalla. Toimintaympäristö muuttuu jatkuvasti, eikä verkostoissaan sukkuloivia asiantuntijoita ole tarkoituksenmukaista johtaa perinteisen kontrollin keinoin. Onko keskijohto johtajuuskulttuurin aktiivisena tekijänä vai sivustakatsojana?
Mahdollisuus jatkaa uuden oppimista, kokeilua, yhdessä tekemistä, onnistumista ja erehtymistä sekä näiden reflektointia kannustavassa ympäristössä pitää kasvua ja kehitystä yllä.
Coaching on tehokas ja usein käytetty johtamisen kehittämisen keino. Coachin roolissa toimivat niin esimiehet, organisaation sisäiset valmentajat kuin ulkopuoliset konsultit.
Tuttu totuus on, että toista emme voi muuttaa, muutos alkaa itsestä. Muutos on helpompi tehdä siihen suuntaan, mihin meillä on motivaatiota, kyvykkyyttä ja potentiaalia. Miksi ihmeessä emme siis pitäisi parhaalla mahdollisella tavalla huolta hyvinvoinnistamme?
Kaikki tietävät stereotypian luovasta taiteilijasta. Omintakeisesta hahmosta, joka tekee päätöksiä intuitiolla ja vaistolla.Toisessa äärilaidassa taas on kurinalainen kirjanpitäjä, joka analysoi etukäteen jokaisen siirtonsa. Parhaassa päätöksentekijässä molemmat hahmot yhdistyvät.
Intuitio ja unelmat voivat olla vahvoja suunnannäyttäjiä, mutta uuden ura-askeleen onnistumisen varmistamiseksi kannattaa selvittää omat toiveet ja odotukset työroolin suhteen perusteellisesti.
Osa persoonallisuudesta on perinnöllisesti määräytynyttä kykyä ja temperamenttia, osa varhaislapsuuden myötä kehittyneitä valmiuksia ja osa yksilön oman kasvuprosessin myötä vahvistuneita tietoisia tavoitteita. Miten yksi testi voisi riittää tämän kaiken tavoittamiseen?
