Onko oma perustehtävä tylsää suorittamista, vai tuottaako se merkitystä asiakkaille, kollegoille ja itselle? Välillä on hyvä pysähtyä miettimään, mitkä asiat ovat merkityksellisiä ja antavat positiivista virtaa, tekemisen iloa sekä hallinnan ja onnistumisen tunnetta.
Hyvän ihmisen syndrooma on jonkinlaista nykyajan imagonhallintaa. Tärkeämpää kuin se, miten asia oikeasti on, on se, miltä se näyttää. Moraalisia irtopisteitä on jaossa paljon. Minkälainen ihminen ne poimii? Mikä tällaista käyttäytymistä motivoi?
Oleellista kulttuurin kehittämisen kannalta on tietoisuus siitä, että kulttuuri muuttuu joka tapauksessa. Tällöin keskeinen kysymys kiteytyy siihen, voimmeko vaikuttaa kulttuurin muuttumisen suuntaan.
Tekoälyssä nähdään sekä ratkaisuja nykyisiin haasteisiin että täysin uusia mahdollisuuksia. Samalla työntekijät ja organisaatiot joutuvat jatkuvasti sopeutumaan uusiin tilanteisiin yhä kiihtyvässä työelämän muutoksessa.
Henkilötietoja käsittelevien organisaatioiden alkuvuosi kului toimeliaasti uutta lainsäädäntöä soveltaessa. Eurooppalainen tietosuoja-asetus (GDPR) laittoi monet miettimään, mistä vanhoista käytännöistä pitää luopua.
Ensimmäiseen esimiespositioonsa astuva ihminen on yleensä varsin ylpeä nimityksestään. Mieli on täynnä odotusta ja tulevaisuuteen suunnattuja ajatuksia hyvästä esimiestyöstä. Mutta arki voi tuoda mukanaan ison kasan pettymyksiä.
Tämän päivän työelämä kaipaa itseohjautuvia yksilöitä. Yksi juonne itseohjautuvuudessa on itsensä johtamisen taito – nimenomaan taito: matka, jonka varrella voi aina löytää uusia sävyjä ja näkökulmia, kehittyä ja kasvaa, nauttia iänikuisesta keskeneräisyydestä ja oppimisesta.
Kaikessa kliseisyydessään rekrytointi-ilmoitukset tulevat kuvanneeksi melko hyvin sitä osaamista, joka nykypäivän verkostomaisessa ja yhteistyöhön perustuvassa työelämässä korostuu. Ehkeivät nämä tylsät kliseet sittenkään ole täysin turhia – tai ainakin ne kuvaavat varsin realistisesti sitä, mitä työelämässä tällä hetkellä janotaan.
Tekoäly tunkee nyt joka paikkaan. Vai pitäisikö sanoa ”tekoälyhype”? Puheisiin nähden aika vähän on tapahtunut. Kyse ei ole siitä, etteivätkö oppivat algoritmit olisi tehneet isoja asioita lyhyessä ajassa. Enemmänkin niin päin, että puheet ovat olleet täysin katteettomalla tasolla. Isoja ongelmia on lakaistu maton alle hillittömien odotusten tieltä.
Keskijohto tekee asiantuntijaorganisaatioissa työtään haastavalla paikalla. Toimintaympäristö muuttuu jatkuvasti, eikä verkostoissaan sukkuloivia asiantuntijoita ole tarkoituksenmukaista johtaa perinteisen kontrollin keinoin. Onko keskijohto johtajuuskulttuurin aktiivisena tekijänä vai sivustakatsojana?
