Psyconissa on aloittanut hiljattain puolenkymmentä uutta konsulttia, joista lähes kaikki ovat aiemmin olleet meillä töissä. Tämä Nuorten Ammattilaisten Klubi (eli NAKkisakki) ei tyytynyt perehdytyksen osallistujiksi, vaan otti ohjat käsiinsä ja ryhtyi perehtymään itseohjautuvasti.
Mitä muutoksia tekemisessä ja työroolissa tapahtuu siirryttäessä uuteen tehtävään organisaation sisällä? Mitä hyötyä siirtymisestä voi olla? Kannattaako ylipäänsä hakea sisäisiä paikkoja?
Paikkariippumattoman henkilöarvioinnin voi aivan hyvin järjestää kuten monipuolinen arviointi pitääkin tehdä eli laadukkaasti ja luotettavasti. Se onnistuu myös ilman fyysistä tapaamista. Asiakkaan ja osallistujan näkökulmasta hyödyt ovat ilmeiset: tehokkaampi ajankäyttö, kustannussäästöt ja vaivattomuus.
Kiintiöiden on katsottu edistävän yhdenvertaisuutta, mutta tosiasiassa niiden voi sanoa edustavan asenteellista ja lukkiutunutta ajattelutapaa. Oikeaa monimuotoisuutta saadaan aikaan muilla keinoin.
Ensimmäiseen esimiespositioonsa astuva ihminen on yleensä varsin ylpeä nimityksestään. Mieli on täynnä odotusta ja tulevaisuuteen suunnattuja ajatuksia hyvästä esimiestyöstä. Mutta arki voi tuoda mukanaan ison kasan pettymyksiä.
Osa persoonallisuudesta on perinnöllisesti määräytynyttä kykyä ja temperamenttia, osa varhaislapsuuden myötä kehittyneitä valmiuksia ja osa yksilön oman kasvuprosessin myötä vahvistuneita tietoisia tavoitteita. Miten yksi testi voisi riittää tämän kaiken tavoittamiseen?
Mitä Psyconin keräämä 360-aineisto paljastaa mm. liikevaihtokehityksen ja esihenkilökäyttäytymisen välisistä yhteyksistä? Voiko johtaminen olla niin yksinkertaista kuin tutkimustulokset antavat ymmärtää?
