Nykytyöelämä haastaa yksilön palautumismahdollisuuksia monilla tavoin. Etätyön yleistyminen, globaali ympärivuorokauden auki oleva yhteiskunta ja paine jatkuvaan tavoitettavuuteen aiheuttavat psyykkistä stressiä, eikä ole itsestään selvää, että palautuminen onnistuu työpäivän jälkeen.
Minkälaisia yksilöllisiä eroja palautumisessa on havaittavissa ja millä tavoin persoonallisuus vaikuttaa yksilön palautumisvalmiuksiin? Näitä teemoja tarkasteltiin pro gradu -tutkimuksessa, joka toteutettiin yhteistyössä Psyconin ja Helsingin yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan kanssa kesällä 2022.
”Työ kiihtyy ja muuttuu intensiivisemmäksi, mutta yksilön jaksaminen pysyy samalla tasolla. Työelämän muutos asettaa palautumiselle uudenlaisia haasteita, joten olisi hyödyllistä tunnistaa palautumiseen vaikuttavia tekijöitä ja löytää keinoja niiden kehittämiseen.” Pro gradu -tutkimuksen toteuttanut Anna Mäki (KM) kuvaa tutkimusaihettaan.
Persoonallisuus palautumisen taustatekijänä
Palautuminen on niin psykologinen, kuin fysiologinen ilmiö ja sillä tarkoitetaan ihmisen psykofysiologisen järjestelmän elpymistä takaisin perustasolle. Fysiologisessa palautumisessa on kyse elimistön palautumisesta ja voimavarojen elpymisestä takaisin lepotilaan. Psykologinen palautuminen taas tarkoittaa yksilön kokemusta omasta palautumisesta. Kun yksilö on psykologisesti palautunut, hän kokee olevansa valmis jatkamaan työskentelyä ja kohtaamaan uusia vaatimuksia.
Gradututkimuksella haettiin vastausta kysymykseen, onko persoonallisuudella havaittavissa yhteyttä psykologiseen työstä palautumiseen. Tutkimuksessa tarkasteltiin Psyconin Palautumiskompassi-mittaria, jonka tarkoituksena on auttaa yksilöä tunnistamaan palautumiseen yhteydessä olevia persoonallisuuden piirteitä ja sitä kautta pohtimaan keinoja palautumisen vahvistamiseksi.
”Persoonallisuudella tarkoitetaan ihmiselle luonteenomaisia, kohtuullisen pysyviä ominaisuuksia, kuten miten henkilö ajattelee, kokee tai tuntee. Persoonallisuuden yhteys yksilön palautumisvalmiuksiin herätti kiinnostukseni, sillä aihetta on tutkittu niukasti” Mäki kuvaa.
Työpäivän aikainen sosiaalisuus voi kuluttaa voimavaroja
Pro gradu -tutkimus toteutettiin hyödyntämällä dataa Psyconin henkilöarvioinneissa käyneiltä asiakkailta. Henkilöarviointidataa verrattiin palautumisen tarpeen kyselyn tuloksiin. Yksilön tarvetta palautumiseen tarkasteltiin kahdesta eri näkökulmasta: toisaalta kuinka paljon hän kokee tarvetta palautua työn mahdollisesti aiheuttamasta ylikuormituksesta ja toisaalta työpäivän aikaisesta sosiaalisesta vuorovaikutuksesta.
Tuloksista selvisi, että persoonallisuus oli yhteydessä nimenomaan yksilölliseen tarpeeseen palautua työpäivän aikaisesta sosiaalisuudesta. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi vaihtelua siinä, missä määrin yksilö kokee tarvetta vetäytyä sosiaalisesta vuorovaikutuksesta työpäivän päätyttyä ja viettää aikaa omissa oloissaan.
Tutkimuksesta saatiin viiteitä, että huolestumistaipumus ja sosiaalinen estyneisyys ovat piirteitä, jotka voivat lisätä yksilön tarvetta palautua työpäivän aikaisesta sosiaalisuudesta. Sen sijaan optimismi, suoriutumisen tarve ja hallinnan tunne ennustivat, että sosiaalinen vuorovaikutus ei aiheuta niin suurta tarvetta palautumiselle.
”On kuitenkin tärkeää muistaa, että palautumista voi harjoitella. Itsetuntemuksen kehittäminen auttaa omien haasteiden ja vahvuuksien tunnistamisessa sekä sitä kautta juuri itselleen toimivimpien palautumiskeinojen löytämisessä”, Mäki lisää kertoessaan tarkemmin tutkimuksensa tuloksista.
Tutkimuksen mukaan pelkän persoonallisuuden vaikutus palautumisvalmiuksiin oli melko pieni, sillä palautumiseen vaikuttivat myös monet ympäristöön liittyvät tekijät. Tästä syystä Mäki korostaa palautumiseen kannustavan työkulttuurin tärkeyttä sekä yksilöllisten vaihteluiden ymmärrystä palautumiskeinoja pohdittaessa.
”Tutkimuksen tulos paransi ymmärrystämme palautumisesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Palautumista olisi tärkeää tarkastella laajempana kokonaisuutena, johon vaikuttaa yksilöllisten tekijöiden lisäksi muun muassa työympäristö ja jopa yhteiskunta. Työpaikan kontekstissa tämä tarkoittaa sitä, että vastuuta palautumisesta ei voida sysätä vain yksilön vastuulle, vaan organisaationkin on otettava siihen osaa.” Mäki summaa.
Palautumiskompassi
Psyconin kehittämä Palautumiskompassi on mittauksesta ja valmennuksesta koostuva kokonaisuus, joka tukee osallistujien itsereflektiota ja palautumisvalmiuksien kehittämistä työympäristön vaatimukset huomioiden.