Tällä hetkellä tuntuu, että kun mihin tahansa katsoo, törmää tavalla tai toisella motivaation ja tarpeen käsitteisiin. Motivaatio on kyllä relevantti tekijä kaikilla elämän osa-alueilla, mutta tarpeet ovat ennen kaikkea yksilöllisiä, joten yhtä mallia ei voi sovittaa kaikkiin ihmisiin.
Itsetuntemus on varsinainen klisee. Kaikki puhuvat siitä, mutta harva osaa perustella, miksi se on tärkeää. Tajusin itse sen kunnolla vasta siinä vaiheessa, kun viimeistelin väitöskirjaani.
Yleensä hyvästä asiantuntijasta tulee huono johtaja. Kaikkein huonoin lopputulos saadaan, kun koko johtoryhmä kootaan yhden alan osaajista. Uusi tutkimus kertoo, miksi.
Onko johtajuuskäyttäytyminen yhteydessä liikevaihtotuloksiin, ja voiko persoonallisuus ennustaa johtamistyylin lisäksi liikevaihdon kehitystä? Näkyykö johtajuus siis viivan alla?
Mitä Psyconin keräämä 360-aineisto paljastaa mm. liikevaihtokehityksen ja esihenkilökäyttäytymisen välisistä yhteyksistä? Voiko johtaminen olla niin yksinkertaista kuin tutkimustulokset antavat ymmärtää?
