Itsetuntemus on varsinainen klisee. Kaikki puhuvat siitä, mutta harva osaa perustella, miksi se on tärkeää. Tajusin itse sen kunnolla vasta siinä vaiheessa, kun viimeistelin väitöskirjaani.
Yleensä hyvästä asiantuntijasta tulee huono johtaja. Kaikkein huonoin lopputulos saadaan, kun koko johtoryhmä kootaan yhden alan osaajista. Uusi tutkimus kertoo, miksi.
Onko johtajuuskäyttäytyminen yhteydessä liikevaihtotuloksiin, ja voiko persoonallisuus ennustaa johtamistyylin lisäksi liikevaihdon kehitystä? Näkyykö johtajuus siis viivan alla?
Mitä Psyconin keräämä 360-aineisto paljastaa mm. liikevaihtokehityksen ja esihenkilökäyttäytymisen välisistä yhteyksistä? Voiko johtaminen olla niin yksinkertaista kuin tutkimustulokset antavat ymmärtää?
Johtajia on erilaisia. Hyvä strateginen johtaja on erilainen kuin tyypillinen ihmisten johtaja. Ja muutosjohtajalla on taustallaan näistä molemmista poikkeava psykologinen profiili.
Halvaantuneessa taloustilanteessa luovuuden perään huudetaan, innovaatioita kaivataan ja uusia ideoita vaaditaan. Mutta minkälaisia psykologisia piirteitä näiden taustalla piilee?
Kirjoitin taannoin ennustamisen vaikeudesta. Vaikeaa se onkin, muttei mahdotonta. Seuraavassa on kuvattu hyvän ennustajan profiili. Kirjoitus perustuu tämän hetken parhaimpaan tutkimukseen.
Ei ole mitään elämän osa-aluetta, jossa ei yritettäisi ennustaa tulevaa: sää, pörssit, politiikka, sodat ja monta muuta erilaista asiaa. Mutta löytyykö kaiken ennustamisen taustalta yhteisiä sääntöjä?
Narsistisen johtajan tunnusmerkkejä löytyy kirjallisuudesta pilvin pimein. Mutta jos vahinko on tapahtunut ja narsistinen pomo päässyt sisään organisaatioon, mitä pitäisi tehdä?
