Suomen työmarkkinatilanne on tällä hetkellä poikkeuksellisen haastava. Työnhakuajat venyvät ennätyspitkiksi, kilpailu työpaikoista kiristyy ja tilanne vaatii paljon niin työnhakijoilta kuin työnantajiltakin. Miten työttömyysjaksoihin tulisi suhtautua ja mitä molemmat osapuolet voivat tehdä tilanteen helpottamiseksi?
Tuotan heti kättelyssä pettymyksen: tällä kertaa ei ole tarkoitus kertoa, kuinka huijaaminen onnistuu. Ohessa sen sijaan muutama ajatus siitä, minkälaiseen vedätykseen kannattaa varautua, jos haluaa tehdä rekrytoinnin luotettavasti.
Helsingin Sanomien artikkeli nosti esiin rekrytoinnin ja henkilöarvioinnin sudenkuoppia, jotka ovat tuttuja alan ammattilaisille. Keskustelussa kuitenkin unohtuu, ettei henkilöarviointi ole kilpailua paremmuudesta. Se on objektiivisiin kriteereihin perustuvaa ja tieteellisin menetelmin toteutettua arviointia henkilön soveltuvuudesta tiettyyn tehtävään ja organisaatioon.
Henkilöarviointien digitalisoituminen on tuonut mukanaan paljon positiivista, mutta myös aiheellisia huolia esimerkiksi huijaamiseen liittyen. Kun testit tehdään yhä useammin etänä, kuka todella vastaa kysymyksiin ruudun toisella puolella? Voiko testituloksiin enää luottaa, jos tekoäly voi auttaa, tai jopa suorittaa ne hakijan puolesta?
Tekoäly on hiipinyt osaksi rekrytointiprosesseja: työnantajille se tarjoaa tehokkuutta, työnhakijoille uudenlaista tukea hakemusprosessiin. Sen käyttö herättää kuitenkin vielä kysymyksiä molemmin puolin pöytää. Mihin tekoäly soveltuu – ja missä kohtaa sen on parempi pysyä taustatukena?
Konfliktin kohtaamisen kyky on yksi tärkeistä valmiuksista, joka ratkaisee menestymisen nykyajan työelämässä. Vaikka konfliktit koettelevat luottamusta, eri tavoitteiden yhteensovittaminen ei välttämättä johda henkilökohtaisiin ristiriitoihin – ellei tilannetta käsitellä väärin.
On aika katsoa persoonallisuustestejä uusin silmin ja ymmärtää niiden todellinen arvo rekrytoinnissa ja työelämässä. Käytännön kokemukset ja tutkimukset osoittavat, että hyvin toteutettu persoonallisuustesti voi osaavissa käsissä olla korvaamaton työkalu.
Mikä on organisaatiomme ihmiskäsitys? Uskommeko, että ihmiset ovat lähtökohtaisesti vastuullisia ja kehittymiskykyisiä, vai nähdäänkö heidät ensisijaisesti kontrollia ja ohjausta tarvitsevina resursseina? Tämä ei ole pelkästään filosofinen pohdinta, vaan perusoletus, joka vaikuttaa kaikkeen johtamisesta työnantajabrändiin asti.
Viisi vuotta sitten valtioneuvoston julistama poikkeustila sulki toimistot ja siirsi työntekijät keittiönpöytien ääreen. Nyt viisi vuotta myöhemmin jokaisessa työyhteisössä tulisi kiinnittää huomiota kolmeen keskeiseen asiaan.
On väitetty, että etätyö heikentää luovuutta, tappaa innovatiivisuuden ja hajottaa tiimejä. Kuitenkin tutkimukset ja työelämän arki kertovat toisenlaista tarinaa: ongelma ei ole etätyössä itsessään, vaan siitä, miten sitä johdetaan.
