Työskentelemme erilaisissa toimintaympäristöissä, ja olemme toivottavasti hakeutuneet sellaisiin ympäristöihin, jotka lähtökohtaisesti tarjoavat meille tukea työssämme. Toimintaympäristömme voi tarjota sekä kuormitustekijöitä, jotka lisäävät palautumisen tarvetta, että voimavaratekijöitä, jolloin tarve palautua jää pienemmäksi. Ympäristön soveltuvuuden arvioiminen toki edellyttää riittävää itsetuntemusta, jotta tunnistamme, mitkä asiat meitä kuormittavat ja mitkä puolestaan lisäävät voimavarojamme. Vuoden jatkunut koronatilanne on luonut omia vivahteita toimintaympäristöömme ja haastaa meitä myös tarkastelemaan niin omia tarpeitamme suhteessa toimintaympäristöön yhä uudelleen kuin mahdollisuuksiamme vaikuttaa ympäristöömme.
Sama toimintaympäristö näyttäytyy erilaisena eri yksilöille
Kun tarkastelemme meihin vaikuttavia tekijöitä ympäristössä, voimme jakaa erilaisia tekijöitä karkeasti fyysisiin, psykologisiin, sosiaalisiin ja organisatorisiin tekijöihin, joihin reagoimme eri tavalla riippuen mm. persoonallisista piirteistämme. Jokin tekijä ympäristössä, esimerkiksi sosiaalinen toiminta, voi toiselle olla ihana, poreileva keskustelujen keidas, joka inspiroi ja kutsuu luokseen – kun taas toiselle sama asia saattaa tarkoittaa häiriötekijöitä, keskittymisvaikeuksia, keskeytyksiä, liiallisia kohtaamisia ja kontakteja. Täydellistä ympäristöä ei varmastikaan ole mahdollista järjestää, mutta olisi hyvä, että voimavaratekijöitä olisi kuitenkin enemmän kuin kuormittavia tekijöitä, jotta ympäristö itsessään ei näännyttäisi.
Tarkasteltaessa toimintaympäristön kuormitus- tai voimavaratekijöitä ei voida kategorisesti ajatella jonkin tekijän olevan joko miinus- tai plusmerkkinen. Ympäristöä pitää tarkastella suhteessa itselle luontaiseen toimintatyyliin: tukeeko ympäristö omien vahvuuksien hyödyntämistä vai korostaako se omien heikompien osa-alueiden olemassaoloa. Toisaalta erityyppiset tehtävät voivat vaatia hiukan eri asioita ympäristöltä. Toimintaympäristöjen erilaisuutta voi lähestyä eri tavoilla, joista poimittakoon tässä pari esimerkkiä tarkastelun kohteeksi. Konkreettinen toimintaympäristö voi esimerkiksi pitää sisällään lähtökohtaisesti jatkuvia uusia tilanteita ja reagointia vaativia keskeytyksiä tai toisessa äärilaidassa mahdollisuuden työskentelyrauhaan ja oman ajatuksen vaalimiseen. Tähän korona-aika on vaikuttanut usean asiantuntijatyötä tekevän mielestä myös positiivisesti. Kotona ei välttämättä kukaan huikkaa ohimennen jotain sermin yli, kuten avokonttorissa, ja suunnittelutyö etenee tehokkaammin ajatuksen pysyessä kasassa. Oletko huomannut, mitkä asiat omassa työskentelyssäsi vaativat rauhan ja hiljaisuuden, mitkä puolestaan etenevät parhaiten ärsykkeitä tai virikkeitä sisältävässä ympäristössä? Toinen esimerkki toimintaympäristöjen erilaisuudesta tai toimintaympäristöjen erilaisesta tulkinnasta voisi kohdentua toiminnan kohteeseen: onko oleellista toimia tuloshakuisesti, kilpailullisesti ja ehkä jopa pientä riskiä ottaen vai palvelullisesti, auttaen ja kenties paikoin myös omista tarpeista tinkien – kumpi näistä ympäristöistä motivoi sinua ja tarjoaa onnistumisen mahdollisuuksia, kumpi kuluttaa?
Korona rajaa toimintaympäristöämme
Jo vuodenpäivät kestänyt koronatilanne on vaikuttanut toimintaympäristöömme. Esimerkiksi vahva etätyösuositus on saattanut rajata vuorovaikutustilanteet etäkokouksiksi, huolellisesti työterveyden kanssa pohditut ergonomiset työpisteet sähköpöytineen on saattanut vaihtua jakkaraksi ja keittiönpöydän kulmaksi ja palauttava hetki työkavereiden kanssa valmiin ruoan äärellä lounasravintolassa tarkoittaakin nyt makaronien keittämistä kesken Teams-palaverin mikki mutella ja keskittymisen höyrystymistä liesituulettimeen keittoveden mukana. On varmasti paljon asioita, joita kaipaamme ajasta ennen koronaa. Koska kuitenkaan juuri nyt emme voi palata vanhaan, on kenties hyvä tarkastella niitä asioita, jotka ovat muuttuneet ja pohtia, mikä muutoksen merkitys on omalle hyvinvoinnille. Oman hyvinvoinnin kannalta on oleellista myös ymmärtää, mihin asioihin on mahdollista vaikuttaa ja löytää vaikuttamisen keinot.
Etätyön ja vapaan rajaaminen arjessa
Etätyöarki on saattanut haastaa myös palautumisen mahdollisuuksiamme työn ja vapaan sekoittuessa toisiinsa. Elämän eri osa-alueiden erottaminen toisistaan saattaa vaatia nyt selkeätä rajaamista. Työhuone kotona on toki kohtuullisen helppo tapa rajata fyysisesti tilaa työelämän ja muun elämän välillä. Aina tämä ei kuitenkaan ole mahdollista. Tälläkin hetkellä töitä tehdään todennäköisesti vaatehuoneessa, kodinhoitohuoneessa, lastenhuoneessa ja autotallissa. Rajat voivat kuitenkin olla myös psykologisia tai ajallisia. Rajojen ylläpitämistä helpottaa siirtymät eri tilojen, tehtävien ja roolien välillä. Vaikka tila ei muuttuisi, niin tietoinen kävely korttelin ympäri voi toimia ”työmatkana” työn ja kodin välillä ja auttaa työstä irrottautumiseen ja sitä kautta palautumisen käynnistymiseen. Koska elämme edelleen etätyötodellisuutta myös lähitulevaisuudessa, omia rutiineja ja käytäntöjä on hyvä tarkastella uudelleen aika ajoin ja haastaa rohkeasti huonosti toimivia rutiineja.
Vieraskynä: Riikka Moisio, PsM, laillistettu psykologi.