Usein kuulee fraasin, jonka mukaan ihmisen toiminta on niin monimutkaista, ettei sitä voi henkilöarvioinnilla ennustaa. Väite on ymmärrettävä, mutta väärä.
Vaikka ihmiset ovat monimutkaisia, teemme joka päivä ennusteita toisistamme. Ketä kannattaa pyytää lounaalle, kuka auttaa projektissa, ketä ei kannata provosoida liikaa?
Miksi toimintaa ei sitten voisi ennustaa?
Mitä voi ennustaa ja mitä ei?
Mielenkiintoisin kysymys on se, mitä voi ennustaa ja mitä ei. Selvää on, että jotain voi aina ennustaa.
En voi ennustaa tarkasti säätä ensi toukokuulle (sataako 21.5.2026), mutta voin ennustaa, että erittäin suurella todennäköisyydellä se on lämpimämpi päivä kuin huominen (16.1.2026).
Vastaavasti en voi ennustaa, suuttuuko Ville tiistaina klo 14:00. Voin silti ennustaa Villen reaktion, jos nauran päin naamaa hänen Power Point -esitykselleen klo 13:58.
Jos Villellä on biologinen ja psykologinen taipumus reagoida stressiin aggressiivisesti, reaktio voi olla palkitseva. Tai pelottavakin, riippuen meidän omasta persoonallisuudestamme.
Jos Kalervo on ollut tunnollinen, arka ja kiltti viimeiset kymmenen vuotta, on naiivia – jopa tyhmää – olettaa hänen muuttuvan äkkinäiseksi psykopaatiksi heti siirryttyään tiiminvetäjäksi. Psykometriikka ei tarjoa kristallipalloa, mutta se tarjoaa erinomaisen todennäköisyyslaskelman.
Vastaavasti persoonallisuudella, kyvyillä, haastattelutiedoilla ja niin edelleen, voidaan ennustaa ihmisen toimintaa suurella todennäköisyydellä tietyssä tilanteessa. Ei siinä ole mitään mystistä tai ihmeellistä, kunhan ennuste rajataan järkevästi.
Ja sitähän henkilöarviointi nimenomaan on – psykologinen ennuste tiettyyn työpaikkaan, sen vaatimuksiin ja tilanteeseen. Ei sen ole tarkoituskaan olla mikään universaalin pätevyyden mittari. Jakoavaimella avataan pultit talvirenkaiden vaihtoa varten, mutta ei sillä koko autoa korjata.
Intuitiosi on luultavasti väärässä
Yhdistämällä pelkästään tavallinen työhaastattelu ja CV saadaan luultavasti huonoin mahdollinen ennuste. Kaikkein pahin se on, kun sitä käyttää mielestään ”poikkeuksellisen hyvä ihmistuntija.”
Kun vahva intuitio yhdistyy huonoihin työkaluihin, on tuloksena rekrytoinnin oikeusmurha. Traagisinta on se, että juuri tällaiseen yhdistelmään luotetaan ehkä eniten. Sen huonous osoitettiin yli 25 vuotta sitten (Schmidt & Hunter, 1998), mutta edelleen siihen uskotaan itsepäisesti.
Intuitio voi olla teoriassa oikein hyvä työkalu. Mutta sen hiominen vaati systemaattista seurantaa, palautetta, korjaamista ja taas hiomista. Harva haluaa altistaa itseään korjausprosessille, joka tuo omat mokat paljaana esiin.
Oppiminen on raskasta – mieluummin mennään kuten on totuttu. Virheet voi selittää aina jollain tavalla pois. Siksi suurin osa ihmisistä ei opi hyödyntämään intuitiotaan kunnolla.
Tieto lisää tuskaa – onneksi
Miksi henkilöarviointia sitten vastustetaan, jos näyttö sen puolesta on kiistatonta? Koska tieto lisää tuskaa.
Jos luotat intuitioon, näppituntumaan ja ”hyvään fiilikseen”, rekrytointi tuntuu helpolta ja mukavalta. Näet edessäsi virheettömän sankarin, jonka kanssa kemiat kohtaavat. Se on ihana illuusio, josta joskus käytetään termiä halo-efekti.
Kunnollinen henkilöarviointi rikkoo tämän illuusion. Se nostaa pöydälle riskit, puutteet ja ne harmaan sävyt, joita emme haluaisi nähdä. Se pakottaa tekemään vaikean päätöksen epätäydellisen datan varassa, sen sijaan että tuudittautuisi valheelliseen varmuuteen.
Mutta rekrytoimisen ei kuulukaan olla helppoa. Loppujen lopuksi kysymys on yksinkertainen: haluatko palkata ihmisen, joka saa sinut tuntemaan olosi mukavaksi haastattelussa? Vai haluatko palkata ihmisen, joka todennäköisimmin menestyy työssä?
Rekrytointi pelkällä intuitiolla ei ole oikeasti mitään ”ihmistuntemusta”. Se on uhkapeliä firman rahoilla, ja siinä pelissä talo voittaa harvoin.
Haluatko kuulla lisää?
Haluatko kuulla lisää Psyconin rekrytointi- ja henkilöarviointipalveluista? Laita meille viestiä, niin asiantuntijamme ovat yhteydessä sinuun mahdollisimman pian.
