Kirjoitin muutama vuosi sitten luovuuden mittaamisesta. Tällä kertaa katselen asiaa yksilön kannalta. Millainen ihminen on poikkeuksellisen luova? Missä suhteessa hän ajattelee eri tavoin kuin muut?
Mutkat suoriksi
Ennen kuin joku älähtää, niin myönnetään heti kättelyssä: luovuutta on toki montaa erilaista lajia. Hyvä muusikko on erilainen kuin hyvä patentti-insinööri. Mutta jos vedetään hiukan mutkia suoriksi, huomataan, että luovuuden psykologinen tausta on usein hämmästyttävän yhdenmukainen.
Tutkimuksesta toiseen tietyt – usein samat – asiat hyppäävät esiin. Jos hiukan yksinkertaistetaan, niin tällaisia piirteitä nousee esiin kolmesta kuuteen. Osa liittyy ihmisen persoonallisuuteen, osa ajattelutyyliin, osa kykyihin.
Kuusi kovaa komponenttia
Monessa tutkimuksessa on huomattu, että tyypillisiä piirteitä luovalla ihmisellä ovat 1) ajattelun omaperäisyys, 2) ideasujuvuus ja 3) joustavuus. Luova ihminen siis löytää muista poikkeavia ratkaisuja ja osaa tuottaa niitä paljon. Mutta yksinään kumpikaan ei riitä – vasta omaperäisten ideoiden sovellettavuus alkaa tuottaa aidosti luovaa toimintaa.
Lisäksi luova ihminen osaa katsoa tuttuja asioita 4) uudesta näkövinkkelistä: luova ihminen löytää esimerkiksi kännykän laturin johdolle helposti kymmenen sellaista käyttötapaa, joita vähemmän luova ei olisi koskaan tullut ajatelleeksi.
Myös perinteinen 5) älykkyys edesauttaa luovuuden realisoitumisessa. Persoonallisuuden alueella taas 6) avoimuus uusille kokemuksille on hyvä indikaattori. Nämä kaksi tuovat käyttövoimaa luovalle ajattelulle, jottei se jää vain ajattelun asteelle.
Joissakin tutkimuksissa on lisäksi löydetty ominaisuus, joka ilmenee mieltymyksenä monimutkaisiin ja epäsymmetrisiin kuvioihin. Kyseessä on erinomaisen mielenkiintoinen piirre, joka ennustaa hyvin ainakin taiteilijoiden luovaa toimintaa. Ihan varmaa ei ole, kuinka vahvasti se liittyy ideointiin, joten en lisää sitä kuuden kohdan listaan.
Ota luovuus oikein
Luovuus on siis moninaista. Tästä syystä sitä ei pidä pelkistää yhteen ominaisuuteen, mittariin tai testiin. Ja siksi sen ennustaminen esimerkiksi henkilöarvioinnissa vaatii aina useammasta mittarista saatavan tiedon yhdistämistä.
Siinä ei myöskään ole mitään mystistä, vaikka se prosessina saattaa ulospäin näyttää selittämättömältä. Se muodostuu tavallisista psykologisista palikoista, jotka yhdistyvät omaperäisellä ja upeita oivalluksia tuottavalla tavalla.
Edellä siis ainakin osittainen vastaus yhteiskunnan huutoon. Luovat ideat eivät synny itsestään, vaan ne pitää synnyttää. Tässä kuvatuilla kuudella ominaisuudella pääsee jo pitkälle.
Luettavaa:
Barron, F. & Harrington, D. M.: Creativity, Intelligence, and Personality. Annual Review of Psychology, 1981, 32, 439–476
Furnham, A. & Nederström, M.: Ability, demographic and personality predictors of creativity. Personality and Individual Differences, 2010, 48, 957–961.
Katarina Pekkonen (2010). Luovuus – sen osa-alueet ja niiden yhteydet älykkyyteen, kognitiivisiin tyyleihin ja persoonallisuuteen. Pro gradu -työ. Helsingin yliopisto, psykologian laitos.