Luovuuden mittaaminen ja yleispätevästi määritteleminen on ollut aina vaikeaa. Divergentti ajattelu antaa monta hyvää lähtökohtaa luovalle ajattelulle. Myös avoimuus uusille kokemuksille, älykkyys ja mieltymys monimutkaisuuteen saattavat olla luovuuden osatekijöitä. Mitä luovuus sinun mielestäsi on?
Mittaaminen ja luovuus ovat sanaparina todellinen epäyhtälö. Monelle mittaaminen, analyysi ja rationaalisuus ovat mahdollisimman kaukana luovuudesta. Näitä välineitä on kuitenkin pakko hyödyntää, jos haluaa luoda tieteellistä järjestystä sekavaan luovuustutkimuskenttään.
Jos saman nimikkeen alle pitäisi paketoida linjakkaan tuotekehitysinsinöörin ja neuroottisen säveltäjän luovuus, ollaan aika vaikeilla alueilla.
Psykologian historiassa luovuutta on yritetty paketoida monella tavalla. Suurin osa on kuitenkin ollut joko teoreettista nojatuolipohdiskelua tai muuten liian yksipuolista ajattelua. Tällainen lähestymistapa ei yleensä johda uutta luovaan tutkimukseen – vasaran omistajalle kun kaikki ongelmat näyttävät nauloilta.
Mutta on vikaa luovuudessa itsessäänkin. Jos saman nimikkeen alle pitäisi paketoida linjakkaan tuotekehitysinsinöörin ja neuroottisen säveltäjän luovuus, ollaan aika vaikeilla alueilla.
Voiko näin erilaisilla luovuuden lajeilla olla – edes teoriassa – yhteistä nimittäjää? Vieläpä niin, että sen voisi määritellä ja mitata psykologisina komponentteina?
Divergentin ajattelun voima
Hyvä lähtökohdaksi luovuuden kartoittamiselle voisi olla divergentti ajattelu, joka on saanut paljon tukea alan kirjallisuudessa luovuuden komponenttina. Tällainen ajattelutyyli suuntautuu kohti uusia ongelmia, joihin ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua. Tässä suhteessa se toimii vastapoolina hallitulle, analyyttiselle ja vanhoihin päättelysääntöihin perustuvalle ajattelutavalle.
Divergentin ajattelun johtoajatuksena on ongelmanratkaisutyyli, joka korostaa ideoinnin sujuvuutta, omaperäisyyttä ja joustavuutta. Kun kaikki kolme tekijää toimivat yhdessä, on hyvä lähtökohta luovuudelle taattu.
Mutta ei tämä vielä riitä – divergentin ajattelun lisäksi luova ongelmanratkaisu kaipaa tuekseen muutakin.
Avoimuus, intuitiivisuus ja ennakkoluulottomuus päättelyssä voisivat tarjota ne palikat, jotka ohjaavat luovaa ajattelua.
Persoonallisuudenpiirteenä avoimuus uusille kokemuksille on usein liitetty luovuuteen. Avoimuus, intuitiivisuus ja ennakkoluulottomuus päättelyssä voisivat tarjota ne palikat, jotka ohjaavat luovaa ajattelua.
Älykkyydestä tuskin on haittaa, kun tarkoitus on tehdä jotakin konkreettista. Luovaa säveltäjää ja insinööriä yhdistää se, että kumpikin saa aikaan lopputuotteen eikä jumitu vain ajattelun tasolle. Tämä vaatii kykyä prosessoida ja hyödyntää ympäristön tarjoamaa tietoa.
Myös esteettistä monimutkaisuuden mieltymystä on tarjottu luovuuden selittäjäksi. Ajatus on se, että ristiriidan, epätäydellisyyden ja monimutkaisuuden hyväksyminen luo uutta helpommin kuin turvallisissa lokeroissa pitäytyminen.
Sanoista tekoihin
Psykologian historiasta löytyy siis monta mielenkiintoista ehdokasta luovuuden selittäjäksi – ainakin teoriassa. Mutta miten on käytännön laita?
Päätimme kokeilla näiden oletusten pitävyyttä Psycon Oy:n omassa luovuustutkimuksessa. Tutkimus tehtiin toimeksiantograduna Helsingin yliopiston psykologian laitokselle.
Edellä kuvailtu testipatteristo sekä muutama luovuutta mittaava testi tarjottiin 121 vapaaehtoiselle arviointiasiakkaalle, jotka täyttivät sen henkilöarviointipäivän aikana. Suuri osa oli työikäisiä ja korkeakoulutettuja miehiä ja naisia.
Tulokset olivat äärimmäisen mielenkiintoisia. Monet hypoteesit vahvistuivat, osa taas kumoutui. Lopputuloksena saatiin yllättävän looginen kuva luovuuden psykologiasta. Siinä sivussa henkilöarviointikäyttöön löytyi uusi työkalu, jolla luovuutta voi ennustaa.
Blogi on liian lyhyt paikka kaikkien tulosten esittelyyn, joten varsinaisia löytöjä on luvassa Psycon Views –lehden seuraavassa numerossa marraskuun alussa. Kannattaa siis pysyä kuulolla.
