Narsismin seurauksista kirjoitetaan paljon. Myös narsistisen johtajan tunnusmerkkejä löytyy kirjallisuudesta pilvin pimein. Mutta jos vahinko on tapahtunut ja narsistinen pomo päässyt sisään organisaatioon, mitä pitäisi tehdä?
Tunnista ensin
Moni fiksu narsisti hakeutuu luonnostaan kohti johtotehtäviä, joissa voi toteuttaa johtamismotivaatiotaan, kunnianhimoaan ja esilläolon tarvettaan. Siksi monella hyvällä johtajalla on ripaus narsismia persoonallisuudessaan.
Narsismissa on kuitenkin myös synkempi puolensa, joka voi mennä liian pitkälle ja myrkyttää organisaation. Helpoin tapa estää patologisen narsistin luikertelu yritykseen on henkilöarviointi.
Sanon näin mainostamisen uhallakin: paras tapa tunnistaa vaara etukäteen on psykologinen, huolella tehty henkilöarviointiprosessi. Sekään ei ole sataprosenttisen varma menetelmä, mutta ammattitaitoisen arvioijan tekemänä se on tarkempi kuin mikään muu seula.
Joskus arvioinnista ei kuitenkaan haluta maksaa, mutta näppituntumalla mennään metsään. Joskus rekrytointi tehdään psykologin varoituksista huolimatta. Toisinaan taas maallikko tulkitsee väärin psykologisten testien tuloksia.
Kun vahinko on tapahtunut, kuinka pitäisi edetä?
Puutu ajoissa
Helpoin tapaus on sellainen, jossa johtaja on nuori ja narsistiset piirteet vasta orastavia. Tässä vaiheessa ympäristön palautteella, urakehityksellä ja muilla hillitsevillä tekijöillä voidaan vaikuttaa narsismin realisoitumiseen käytännössä.
Vaikka itse piirre olisikin pitkälti periytyvä ja muuttumaton, sen aiheuttama käyttäytyminen on aina myös ympäristön säätelemää. Kun toimitusjohtajalla alkaa itsekontrolli karata käsistä, ympäristö voi puuttua asiaan ja muistuttaa realiteeteista. Tällaisessa tapauksessa narsismin ikävät puolet eivät ehkä koskaan realisoidu.
Toinen mahdollisuus on ikävämpi. Kun pikkuhiljaa negatiivinen palaute vaiennetaan, kriitikot korvautuvat mielistelijöillä ja johtajan valta kasvaa, lopputuloksena on katastrofi. Johtoryhmä ja hallitus – tai se, mitä niistä on jäljellä – samaistuvat täysin narsistiseen johtajaan, kontrolli katoaa lopullisesti ja yritys ajaa päin seinää.
Tämä riski usein nousee johtajan senioriteetin mukana – kuten klisee kuuluu, mennyt ei ole tae tulevasta. Pitkään toimineilla johtajilla historialliset näytöt nostetaan usein liian suureen rooliin. Vaarana on, että menneisyyden paisteessa normaalit palautemekanismit, kuten 360-arvioinnit, psykologiset auditoinnit ja muunlaiset kriittiset arvioinnit katoavat.
Hajauta valtaa
Kets de Vries* sanoo osuvasti, että ”toimitusjohtajan ja hallituksen puheenjohtajan tehtävän yhdistäminen on katastrofikutsu. Hyvin harva johtaja pystyy vastustamaan näin suuren vallan seireenilaulua”.
Jos narsistia itseään ei voi muuttaa, niin ympäristöä usein voi. Yksi tapa on kouluttaa johtajan ympärillä toimivat ihmiset tunnistamaan narsismin patologista puolta. Valmennuksen käynyt hallitus tai muu kontrolloiva taho voi seurata tilannetta säännöllisesti.
Tätä voi tehostaa erilaisilla palkitsemisjärjestelmillä ja vallan hajauttamisella. Suuruudenhullusta hölmöilystä, avainhenkilöiden kyykyttämisestä ja ilmapiirin pilaamisesta pitää tehdä riittävän vaikeaa. Säännöllinen palaute, päätäntävallan jakaminen ja vahva, oikein valittu hallitus voivat ohjata potentiaalisesti vaarallisen toiminnan yrityksen hyödyksi.
Silti on sellaisiakin tilanteita, joissa mikään viesti ei mene perille. Hankala narsistinen johtaja osaa kääntää jokaisen ongelman muiden syyksi. Kaikki ohjaus torjutaan, vaikka se olisi kuinka perusteltua. Tällöin mikään palaute- tai korjausmekanismi ei toimi.
Pyydä ammattiapua
Viimeinen ja radikaalein vaihtoehto on ulkoinen tilanteeseen puuttuminen. Esimerkiksi kokenut johtamisvalmentaja tai psykoterapeutti voi ohjata tilanteen takaisin siedettäväksi. Tämä kuitenkin asettaa myös ulkoiselle taholle valtavia paineita. Valmentajan vahva psykologinen asiantuntemus ja kokemus persoonallisuushäiriöistä helpottavat puuttumista.
Pahimmillaan puuttumisesta on kuitenkin enemmän haittaa kuin hyötyä. Taitava narsisti voi saada myös ammattiauttajan mukaan ihailijakerhoonsa. Silloin myös ulkoinen taho alkaa uskoa, että itse asiassa kaikki ongelmat johtuvatkin johtajan ympäristöstä. Tässä vaiheessa peli on todennäköisesti jo menetetty.
Toivoton tapaus on sellainen, joka ei usko minkäänlaista palautetta, ei halua rajoittaa valtaansa eikä kuuntele ulkoista ammattiauttajaa. Parhaimmillaan tällainen tarina päättyy johtajan eroamiseen, pahimmillaan yrityksen kaatumiseen.
Vastauksena siis otsikon kysymykseen: narsistin voi kutistaa, mutta ei aina. Kaikkein hankalimmat tapaukset on tunnistettava etukäteen, koska jälkeenpäin vahinkoa ei voi enää korjata.
*Manfred Kets de Vries, Johtaja terapeutin sohvalla. Kustantaja: Edita, julkaistu 1-2007
