Tulevaisuus ja yhteinen suunta on hämärän peitossa? Asioista kyllä keskustellaan, silti konkreettiset stepit jäävät avoimiksi? Organisaatiokehittäjän ja -tutkijan työssäni törmään päivittäin edellä mainittuihin kokemuksiin ja jaettuun epämääräisyyden tuskaan. Eikä ihme, muuttavathan palikat kompleksisessa työelämässä jatkuvasti muotoaan. Kompleksisuuden kanssa eläminen vaatii kuitenkin yhteisöllisiä selkeyden hetkiä – nykyisen ja tulevan konkretisointia. Termi ”klousaaminen” (closing) on totuttu liittämään myyntityöhön, kaupan kotiin saamiseen. Itse näen sen kuvaavan hyvin myös yhteisön johtamiseen liittyvää kyvykkyyttä. Väitän, että juuri klousaaminen, keskustelun yhteen vetäminen ja tulevan polun viitoittaminen, on johtamistaito, johon kannattaa erityisesti panostaa.
Saatko tyydytystä päätöksistä – vai jätätkö tilaa yllättäville käänteille?
Suhde klousaamiseen on yksilöllinen. Osa meistä jättää mielellään väljyyttä tuleville yllättäville muutoksille, jolloin päätöksenteko liian varhaisessa vaiheessa ei tunnu mieluisalta eikä järkevältä. Osa saa puolestaan kicksejä juuri siitä, että kykenee klousaamaan asioita uusien ratkaisua vaativien ongelmien tieltä. Yksilötason päätökset kiinnittyvät kuitenkin yhteisötasolla toisiinsa vahvoin sitein. Johtamisen kannalta yhtälö on mielenkiintoinen ja kytkeytyy itseohjautuvuudesta kuumana käyvään keskusteluun. Yhteisön näkökulmasta ideaalia itseohjautuvuutta on vaikea saavuttaa, mikäli yksilöiden ponnisteluja ei ole raamittamassa yhteisesti sovitut, riittävän konkreettiset suuntaviivat. Asiat eivät etene ja resursseja valuu hukkaan, mikäli yksilöt eivät ohjaudu samaan suuntaan.
Kysy, keskusteluta – mutta älä jätä roikkumaan!
Klousaamisen taito lähtee johtamistyötä tekevien kyvystä fasilitoida keskustelua siten, että osaajajoukon näkemyksiä ja kokemuksia hyödynnetään päätöksenteossa. Näkökulmien moniulotteinen reflektointi luo osallistujille mahdollisuuden nähdä asioita isommin ja useasta eri perspektiivistä. Toisaalta keskustelu ilman yhteenvetoa ja etenemiseen liittyviä päätöksiä turhauttaa. Yksi klousaamisen avainkysymys liittyykin kokemusteni mukaan siihen, milloin informaatiota päätöksentekoon on riittävästi. Toisin sanoen: milloin on oikea hetki summata keskustelu, tehdä päätös ja sopia etenemispolku? Klousaaminen ”sulkee ovia” mutta tuo samalla tilaa suunnata yhteisön energiaa oleelliseen.
Onnistunut kokeilu edellyttää taitoa kuljettaa ihmisiä mukana
Kompleksisuuden tuska johtaa pahimmillaan päättämättömyyteen ja sitä kautta ihmisten turhautumiseen ja epävarmuuteen tulevasta. Onneksi päätösten ei kuitenkaan tarvitse olla kiveen hakattuja ja ikuisia. Päätöksiä voi myös perustellusti muuttaa kokeilujen kautta uuden informaation ja kokemusten kerääntyessä. Tämä vaatii kuitenkin muutosta ajattelutavoissa, usein myös johtamiseen kohdistuvissa odotuksissa. Päätösten muuttaminen ei olekaan aina johtajan taitamattomuutta. Toisaalta onnistuneet kokeilut vaativat myös yhteisöllistä reflektiota siitä, missä onnistuttiin ja mikä ei toiminut – ja tätä kautta uusia konkreettisia päätöksiä siitä, miten hiomme toimintaa opitun perusteella. Kokeilujen onnistuminen edellyttää ymmärrettäviä perusteita ja taitoa kuljettaa ihmisiä mukana muuttuvissa tilanteissa.
Älä siis pelkää klousaamista. Usein paras päätös on tehty päätös – ainakin siihen asti, kunnes viisastumme lisää. Ratkaisut löytyvät sekä organisaation johtajuuskulttuurin että esimiesten yksilöllisten taitojen kehittämisestä.
