Itsetuntemuksessa ei ole kyse vain konsulttien sanahelinästä – tieteellinen tutkimus osoittaa, että itsetuntemuksella on oikeasti merkitystä. Joskus itsetuntemus määritellään persoonallisuudenpiirteeksi, joskus se nähdään enemmän opittuna taitona.
Kyse on kuitenkin pääpiirteissään yhdestä ja samasta asiasta: realiteettitajusta, joka näkyy johtamistoiminnan positiivisena lopputuloksena. Kun esimiehen itsearvioinnit ja ympärillä olevien ihmisten arviot ovat samansuuntaisia, johtamistyössäkin pärjää paremmin.
Menestyjä arvioi itsensä oikein
Omien tunteiden ja itsereflektion merkitys esimerkiksi psykoterapiatyössä on tiedetty pitkään. Samoin tunneälyn nimellä on myyty erilaisia työkaluja, joissa yksi olennainen osa tunneälyä on se, että tunnistaa omat tunteensa. Kummallakin alueella laajempi tieteellinen näyttö on kuitenkin jäänyt puuttumaan.
Viime vuosina on tullut yhä enemmän empiiristä ja tilastollista näyttöä siitä, että itsetuntemus on oikeastikin tärkeä ominaisuus.
Viime vuosina on tullut yhä enemmän empiiristä ja tilastollista näyttöä siitä, että itsetuntemus on oikeastikin tärkeä ominaisuus. On osoittautunut, että sekä yli- että aliarvioinnista on johtajatoiminnassa haittaa. Nimenomaan alaisten sekä työtovereiden kanssa yhteneväiset arviot ennustavat esimiehille hyvää työmenestymistä.
Tätä ei pidä sekoittaa siihen, että hyvä esimies on usein myös optimisti. Myönteinen elämänasenne ei ole sama asia kuin liioitellun myönteinen minäkuva. Mutta siinä vaiheessa, kun omakuva – oli se sitten optimistinen tai pessimistinen – alkaa olennaisesti poiketa muiden muodostamasta kuvasta, ongelmat ovat todennäköisiä.
Narsismi ja realiteettien katoaminen
Usein ääriesimerkkinä itsetietoisuuden pettämisestä mainitaan psykoosi, jossa ihmisen todellisuudentaju eli realiteettitestaus on vakavasti häiriintynyt. Lievempänä vastaava ilmiö voi vallata myös yritysjohtajan, jolla on taipumusta esimerkiksi narsismiin ja vainoharhaisuuteen.
Jos valmiiksi narsismiin taipuvainen ihminen pääsee ympäristöön, jossa hänellä on käytännössä rajaton valta, ongelmat realisoituvat.
Suuruudenhullut kuvitelmat, usko omaan kaikkivoipaisuuteen ja kritiikin vaientaminen ovat tunnusomaisia narsistiselle persoonallisuushäiriölle. Mitä enemmän narsismia myötäillään ja pönkitetään, sitä hankalammaksi tilanne käy.
Jos valmiiksi narsismiin taipuvainen ihminen pääsee ympäristöön, jossa hänellä on käytännössä rajaton valta, ongelmat realisoituvat. Kun tällainen ihminen alkaa nähdä myös omat kykynsä rajattomina, ei toisinajattelua tai tervettä kritiikkiä enää sallita. Väittäisin, että monen menestyneen yrityksen syöksykierre on alkanut juuri tällaisesta johtamistyylistä.
Työkalu itsetuntemukseen?
Itsetietoisuuden katoaminen nähtiin riskinä jo Rooman sotapäälliköillä. Siksi heillä oli voittokulkueessaan mukana orja, joka kuiskaili heille ”memento mori”, eli muista, että olet kuolevainen. Tarvittaisiinko vastaavaa metodia nykyajan esimiehille?
360-palaute, jossa johtajaa arvioivat kollegat, alaiset ja omat esimiehet, on hyvä realiteettitestauksen paikka. Mutta riittääkö se?
360-palaute, jossa johtajaa arvioivat kollegat, alaiset ja omat esimiehet, on hyvä realiteettitestauksen paikka. Mutta riittääkö se? Voisiko joku vielä enemmän persoonallisuuden piiriin pureutuva työkalu tuoda valaisevampia tuloksia?
Teoriassa ei olisi mitään estettä kehittää sellaista arviointimenetelmää. Tällaisella menetelmällä voitaisiin ehkä selittää sitä, miksi 360-arviot ovat sellaisia kuin ovat. Ja – ennen kaikkea – huomata ongelmat, ennen kuin ne realisoituvat johtajan käyttäytymisessä. Siinä vaiheessa, kun työntekijät jättävät uppoavan laivan, on jo liian myöhäistä.
