Henkilöarviointien digitalisoituminen on tuonut mukanaan paljon positiivista, mutta myös aiheellisia huolia esimerkiksi huijaamiseen liittyen. Kun testit tehdään yhä useammin etänä, kuka todella vastaa kysymyksiin ruudun toisella puolella? Voiko testituloksiin enää luottaa, jos tekoäly voi auttaa, tai jopa suorittaa ne hakijan puolesta?
Tässä kirjoituksessa pureudutaan siihen, miten arvioinnin luotettavuus voidaan varmistaa ja miksi monimenetelmällinen, asiantunteva arviointiprosessi on nyt tärkeämpi kuin koskaan.
Huijaaminen kykytesteissä – todellinen uhka vai yksittäistapaus?
Kaikkein ilmeisimpiä nämä huolet lienevät aikarajoitteisten kykytehtävien osalta. Aikaisemmin tutkimukset ovat osoittaneet ilmiön olevan varsin marginaalinen, mutta tuoreemmissa tutkimuksissa myös huolestuttavampia löydöksiä on tehty. Etäolosuhteissa testin suorittajan identiteettiä harvemmin varmistetaan, jolloin täyttä varmuutta testin suorittajasta ei voida saada. Yhtenä huolenaiheena on myös testisalaisuuden menettäminen ja yleisesti käytettyjen menetelmien vastausten leviäminen internetissä.
Hyvässä psykologisessa henkilöarvioinnissa johtopäätösten tulisi aina perustua useampaan toisistaan riippumattomaan menetelmään, oli kyse sitten tiedonkäsittelyvalmiuksien tai toimintatyylin ja persoonallisuuden arvioinnista. Kaikkien testimenetelmien joukosta juuri kykytehtävät ovat kuitenkin kerta toisensa jälkeen nousseet merkittäviksi työsuoriutumisen ennustajiksi, eikä niiden merkitystä täten voi vähätellä. Miten mahdollisuus testeissä huijaamisesta siis tulisi ottaa huomioon?
Itsestään selvä vastaus on testin tekijän identiteetin varmistaminen ja testiolosuhteiden kontrollointi joko etäyhteyden päässä tai toimisto-olosuhteissa. Esimerkiksi Psyconin tapauksessa useammat asiakkaat ovat alkaneet toivoa ehdokkaiden tapaamista livenä, vaikka huijaamista tai muita ongelmatapauksia ei välttämättä olisikaan tullut vastaan.
Monimenetelmällisyys tuo turvaa arviointiin
Muitakin kontrolloinnin mekanismeja on. Kun arviointiprosessi toteutetaan monimenetelmällisesti, havaintojen keskinäistä johdonmukaisuutta voidaan tarkastella. Tämä on tärkeää, koska mikään arviointimenetelmä ei ole täysin virheetön. Lisäksi haastattelussa voidaan muun havainnoinnin ohessa käydä läpi itsenäisesti suoritettuja testiosuuksia, kysyä kokemuksista ja peilata sitä, vaikuttaako henkilö tehneen kaikki tehtävät itse. Hyvin rakennettu prosessi ja asianmukainen viestintä voivat myös omalta osaltaan nostaa kynnystä vippaskonsteihin tarttumisessa.
Oleellista on siis se, että informaatiota kertyy riittävästi eri suunnista ja tulkinnasta vastaa asiansa osaava asiantuntija. Näin havainnoille pystytään luomaan merkitys, yksittäinen menetelmä ei saa liiallista painoarvoa ja myös mahdollisen huijaamisen jäljille voidaan realistisesti päästä. Vaikka nämä tapaukset ovat Psyconilla määrällisesti vähäisiä, niitäkin on.
Tekoäly tuo uusia ratkaisuja, mutta myös uusia kysymyksiä
Edellä kuvattu pätee nykyisellään laajasti käytössä oleviin testimenetelmiin, mutta tekoälyn ja aihepiirin tutkimuksen kehittyessä myös ratkaisut tulevat ottamaan varmasti suuria harppauksia eteenpäin. Tavoitteena on tietenkin tuottaa entistä parempia, osuvampia, sujuvammin toteutettavia ja huijaamiselle immuuneja testejä.
Vaikka arvioinnin sujuvuus ja helppous on tärkeää ehdokaskokemuksen kannalta, tulisi rekrytointitilanteessa keskeisimmän periaatteen edelleen olla osuvuus ja laatu. Tämä on sekä kannattavaa että oikein. Kun rekrytoiva taho voi luottaa arviointikumppaninsa prosessin laatuun, myös huoli huijaamisesta tai sillä saavutettavasta hyödystä on pieni.
Toistaiseksi yksi asia vaikuttaakin kiistattomalta: hyvä psykologinen henkilöarviointi rakentuu tulevaisuudessakin monimenetelmällisyydelle sekä asiantuntemukselle.
