Motivaatiotekijöiden huomioiminen esimerkiksi urasuunnittelussa ja rekrytoinneissa on tärkeää, sillä ne ovat olennainen osa persoonallisuutta ja näin ollen myös käyttäytymistä. Sisäisen motivaation rinnalla ihmisen käyttäytymiseen vaikuttaa myös muita tekijöitä, jotka voivat parhaimmillaan ruokkia tai pahimmillaan heikentää motivaatiota. Näitä ovat esimerkiksi itseluottamus sekä pystyvyyden ja mielekkyyden kokemus. Miten tiedostat omat motivaatiotekijäsi ja parannat mahdollisuuksiasi mielekkään uran rakentamiseen ja työssä viihtymiseen?
Motivaatiolla viitataan tyypillisesti yksilön sisäisiin pyrkimyksiin ja tahtotiloihin, siis siihen, mihin ihminen luontaisesti orientoituu ilman ulkoisia pakkoja. Mikä laittaa hänet liikkeelle ja mikä innostaa häntä? Motivaatio ei ole pysyvä, vaan se vaihtelee ja muuttuu esimerkiksi elämäntilanteen, päivän ja tehtävän mukaan. Yksilö voi olla esimerkiksi motivoitunut saamaan hyvän arvosanan tentissään, elämään ympäristöystävällisesti tai viettämään aikaa perheensä kanssa.
Motivaation lisäksi ihmisen toimintaan vaikuttavat niin sanotut motiivit. Motiiveja voivat olla esimerkiksi halu ottaa kantaa, käyttää luovuutta, päättää yhteisistä asioista tai välttää riskejä. Psyconin ihmiskuvan mukaan motiivit asettuvat näkyvän käyttäytymisen sisäkehille, eli ne pysyvät melko samankaltaisina läpi koko ihmisen elämän. Motiivi on siis kuin kiehtova pohjavire ja kiinnostuksen kohde, joka antaa elämän mittaan muuttuvalle motivaatiolle suunnan.
Pystyvyydellä tai itseluottamuksella viitataan taas enemmänkin siihen luottamuksen tasoon, joka yksilöllä on itseensä suhteessa esimerkiksi motivoiviin tehtäviin tai tavoitteisiin. Pystyvyyden kokemus vaikuttaa siihen, millä uskalluksella ja keinoilla yksilö lopulta tarttuu toimeen. Luotto omiin toiminta- ja vaikutusmahdollisuuksiin puskuroi stressiä ja tukee uskallusta tarttua haasteisiin. Pystynkö, osaanko, riitänkö?
Lähtökohtana omien motivaatiotekijöiden tunnistaminen
Työmotivaatiossa ei ole kyse ainoastaan ”oman jutun”, kuten sopivan työn löytämisestä, vaan samalla mielekkään ja oman näköisen uran rakentamisesta. Oman motivaation ymmärtäminen ja vahvistaminen voi olla haastavaa, jos kuva itsestä ja omista motivaatiotekijöistä on epäselvä tai puutteellinen. Yleisiä motivaation tukemisen ohjenuoria löytyy toki vino pino, mutta nähdäkseni kestäviin lopputuloksiin, kuten parempaan tyytyväisyyteen, sitoutumiseen ja sisäisen motivaation syttymiseen, tarvitaan yksilöllistä ymmärrystä ja siitä kumpuavia keinoja. Omia sisäisiä motivaatiotekijöitä voi pyrkiä hahmottamaan seuraavien teemojen ja mielikuvien kautta:
Itseluottamus ruokkii motivaatiota
Etenkin erilaisten haastavien tilanteiden ja tehtävien äärellä oma mielikuva tehtävästä ja itsestä ongelmanratkaisijana voi sävyttää toimintaan tarttumista – tai sen välttämistä. Mieli etsii herkästi haasteita ja uhkia. Se on aivojen tärkein tehtävä, joka palvelee niiden perimmäistä tarkoitusta: elossa säilymistä ja geenien eteenpäin siirtämistä. Biologinen systeemi toimii kuitenkin samalla tavalla riippumatta siitä, haastaako senhetkisiä voimavaroja pensaassa vaaniva sapelihammastiikeri vai deadlineaan hälyttävä monimutkainen raportti: kämmeniä hikoiluttaa ja ahdistaa jo pelkkä ajatuskin.
Mielikuvaa tehtävästä ja omista suoriutumismahdollisuuksista kannattaa tarkastella mahdollisimman objektiivisesti, kuin ulkopuolisena tarkkailijana. Mistä tehtävässä on oikeastaan kysymys, ja mikä on tärkein prioriteetti tehtävässä onnistumisen kannalta? Mikä on vähemmän olennaista tai jopa sellaista, jonka voin tässä kohtaa jättää huomiotta?
Virheiden korostunut välttely tai tehtävän lykkääminen epäonnistumisen pelossa luo erilaisen pohjavireen verrattuna siihen, että yrittää parhaansa ja pyrkii toimimaan riittävän hyvin. Mikäli oma vaatimustaso virittää tekemiseen turhaakin suorituspainetta, kokemusta voi pyrkiä jäsentämään myös yhdessä esihenkilön tai kollegan kanssa. Tällöin voi olla hyvä palauttaa mieleen tehtävän keskeinen tavoite ja merkitys isossa kuvassa sekä kirkastaa odotuksia nykyhetkessä. Mikä on riittävää juuri nyt?
Pystyvyyden ja itseluottamuksen kokemusta voi pyrkiä vahvistamaan myös ratkaisukeskeisesti, esimerkiksi muistelemalla vastaavanlaista, hankalaa tilannetta tai tehtävää, jonka on onnistunut aiemmin ratkaisemaan. Tilannetta voi koettaa palauttaa mieleen mahdollisimman elävästi. Mitä teit, ja mitä sitten tapahtui? Millaisia tietoja tai taitoja tilanteen onnistunut ratkaiseminen sinulta vaati? Kuka auttoi sinua? On todennäköistä, että menneisyyden onnistuneessa ongelmanratkaisussa on paljonkin sellaisia resursseja, joita voit valjastaa käyttöösi tässä uudessa, edessä olevassa haasteessa.
Motivoituminen tarvitsee rinnalleen myös mielekkyyttä
Toimimme usein sellaisten haasteiden ja tavoitteiden parissa, joita emme ole itse aktiivisesti hakeneet tai olleet asettamassa. Työssäkin voimme kohdata tavoitteita, jotka saattavat tuntua etenkin alkuun itselle hieman vierailta. Monesti onnistunut tavoitteiden saavuttaminen – tai ainakin kokemus niiden mielekkyydestä – vaatii rinnalleen tunnetta siitä, että on itse jossain määrin ohjaksissa. Autonomian tarve on yksilölle sisäsyntyistä. Psykologisiin perustarpeisiin kuuluvat autonomia, kompetenssi ja yhteenkuuluvuus ovat yksi keskeisimpiä väyliä kokea esimerkiksi elämäntyytyväisyyttä, elinvoimaa ja hyvinvointia.
Mielekkyyttä ja motivaatiota voi pyrkiä vahvistamaan hakemalla aktiivisesti siltaa työn tavoitteiden ja omien arvojen tai sisäisten motivaatiotekijöiden välille. Pääsenkö tehtävän kautta esimerkiksi auttamaan toisia, vaikuttamaan asioihin tai jakamaan omaa asiantuntijuuttani? Edistääkö tehtävän onnistunut suorittaminen pitkällä tai lyhyellä aikajänteellä jotain sellaista päämäärää, joka on itsellenikin merkittävä?
Tavoitteiden ajallinen ulottuvuus on myös yksi keskeinen ulkoinen tekijä, joka voi kanavoida toimintaa ja motivoitumista. Ajatus siitä, että projekti on puolen vuoden päästä valmis, ei välttämättä lämmitä vasta lähtökuoppia kaivellessa. Hyvää mieltä, innostumista ja tyytyväisyyden tunnetta tarvitaan myös matkan varrella. Ne ylläpitävät motivaatiota, mutta myös vahvistavat kokemusta oikeasta suunnasta ja omasta pystyvyydestä. Tavoitetta onkin hyvä jäsentää mahdollisimman realistiseksi, konkreettiseksi ja seurattavaksi. Esimerkiksi pienemmät välitavoitteet tuovat perimmäisen tavoitteen lähemmäksi arkea ja käytännön tekemistä. Ne luovat väylää myös edistymisen seuraamiselle sekä parhaimmillaan onnistumisen tunteille siitä, että on ottanut askeleita tavoitetta kohti, mikä entisestään vahvistaa sisäistä tahtotilaa.
