Kirjoitin aikaisemmin blogin työyhteisöstä, joka pitäisi saada noudattamaan yhteisiä pelisääntöjä. Sain palautetta, että lähestymistapani on väärä: sääntöjä rikotaan, koska niitä on liikaa. Jos säännöt poistettaisiin, ongelmatkin häviäisivät. Vaikka olin vakuuttunut, että mielessäni olevissa esimerkeissä tämä ratkaisu ei toimisi, en keksinyt kannalleni järkevää perustelua. Kysymys itseohjautuvuuden rajoista ja mahdollisuuksista jäi pyörimään mieleeni.
Keskustellen asian ytimeen
Päätin pyytää ystäviltä kirjavinkkejä ja järjestää johtoryhmämme kesken lukupiirin aiheesta. Lukupiiri on vahva kokemus, jossa henkilökohtainen lukukokemus viedään uudelle tasolle. Jokainen sai yhden kirjan, varasimme Airbnb:n kautta mukavan asunnon ja sovimme kokoontuvamme sinne keskustelemaan lukemastamme. Asunnolla oltaisiin myös yötä, joten aikarajaa ei olisi ja asia voitaisiin puida juurta jaksaen.
Tilaisuus ajoittui leutoon alkusyksyn iltaan. Asetuimme vuokra-asunnon aurinkoiselle eteläparvekkeelle mukavaan pöytäryhmään, otimme pientä purtavaa ja juotavaa saataville ja paneuduimme asiaan. Kierroksen aloittivat Markus ja Riikka, jotka johtavat kahta toimialapraktiikkaamme, teollisuutta ja palvelusektoria. Laloux’n Reinventing Organizations viritti hyvän keskustelun yksilöllisen ja yhteisen vastuun suhteesta. Onko jokaisen mielekästä paneutua kaikkeen kokonaiskuvan muodostamiseksi tarvittavaan tietoon strategisesti nopealiikkeisessä yrityselämässä?
Tiimien itseohjautuvuus ei enää riitä
Talouspäällikkö Niina ja kehitysjohtaja Pekka jatkoivat kierrosta. Käsittelyssä oli Frank Martelan toimittama tuore artikkelikokoelma. Artikkelit ovat otteeltaan vaihtelevia mutta tarjoavat hyvän kokonaiskuvan. Ainoastaan monipuolisempia suomalaisia esimerkkejä kaipaisi lisää. Yksi tärkeä oivallus oli, mikä nyt käynnissä olevassa aallossa on erilaista kuin parinkymmenen vuoden takaisessa japanilaislähtöisessä itseohjautuvien tiimien mallissa. Tuolloin vain tiimit olivat itseohjautuvia, mutta muu organisaatio toimi kuten ennenkin. Nyt tavoitellaan tilannetta, jossa itseohjautuvuus määrittää koko organisaation toimintaa.
Kirjat oli pyritty jakamaan jokaiselle omien kiinnityspisteiden kautta. Niinpä oli luontevaa, että kompleksisuuden kohtaamisesta kertova Team of Teams päätyi Annastiinalle, kompleksisuudesta väitellyt tohtori hänkin. Kirjan viesti on vastaansanomaton ja selkeä: ympäristö muuttuu koko ajan monimutkaisemmaksi, ja siihen ei voida reagoida luomalla entistä monimutkaisempia hallintajärjestelmiä, vaan lisäämällä yksilöiden vapautta.
Itseohjautuvuutta luodaan johtamalla
Ilta alkoi jo pimentyä helsinkiläisasuntomme parvekkeella ja keittiössä kypsyvä iltapala kutsua. Keskustelu oli ollut avartavaa, mutta alkuperäinen kysymykseni oli silti ratkaisematta. Onko itseohjautuvuus ratkaisu oireilevan työyhteisön kehittämiseen? Jäljellä oli enää yksi kirja.
Tribal Leadership perustuu vahvaan empiriaan, mutta ei oikeastaan nojaa mihinkään vallitsevaan teoriaan. Siinä on tunnistettu viisi tasoa, joita heimot, esimerkiksi yritykset, voivat edustaa. Neljäs taso kuvaa vahvaa perustehtävää toteuttavaa organisaatiota, jonka mottona voisi olla ”me olemme mahtavia”. Tasossa yhdistyy selkeys tehtävästä ja oman edun ylittävä yhteisöllisyys. Tämän yläpuolella on vielä yksi taso, ”elämä on mahtavaa”, jossa perustehtävä kytkeytyy laajempaan arvokkaaseen yhteiskunnalliseen päämäärään. Ajatus kuulostaa hienolta, mutta miksi kaikki eivät ole viidennellä tasolla? Huomio pysähtyi äkisti tärkeään lauseeseen: tasoja voi kulkea ylöspäin vain yksi kerrallaan.
Ykköstason työntekijän, joka kokee, että ”elämä on kurjaa”, on ensin noustava ”minun elämäni on kurja” -tasolle, jossa tunnustetaan paremman tulevaisuuden mahdollisuus. Vain sitä kautta voidaan vapauttaa ajatukset seuraaviin kehitysvaiheisiin.
Näin ajateltuna ajatukseni alistuneesta organisaatiosta on oikea ja väärä. Kyllä. Työyksikkö ei voi yhdellä päätöksellä loikata itseohjautuvaksi ja sisäisesti motivoituneeksi, mutta ei, sitä ei ole tuomittu jatkamaan ulkoa ohjautuvalla tiellä, vaan reitti eteenpäin on viitoitettu selvin askelin. Kannattaako tuolle matkalle lähteä riippuu monesta asiasta: strategiasta, työnantaja-asemasta ja esimiehen näystä. Paradoksaalista kyllä, itseohjautuvuus ei synny itseohjautuvasti, vaan vaatii johtamista.
Viimeistä kirjaa suljettaessa lukupiiriläisten energiat oli käytetty. Oli syntynyt hyviä ideoita sekä oman organisaation kehittämiseen että asiakastyöhön. Lisäksi oli syntynyt hyvä ruokahalu. Ilta merenranta-asunnolla jatkuisi vielä myöhään.
