Työstäkö iloa ja positiivista virtaa?
Näin vuoden pimeimpänä aikana on hyvä hetki pysähtyä miettimään, mitkä asiat ovat itselle merkityksellisiä sekä antavat positiivista virtaa ja tekemisen iloa sekä hallinnan ja onnistumisen tunnetta. Samalla voi myös hieman haastaa omaa ajattelu- ja toimintatapaansa – mahdollistavatko vai rajoittavatko ne hyvien kokemusten rakentumista? Toki on myös tärkeää kuulostella omia fiiliksiä, ne kertovat paljon itselle tärkeiden asioiden toteutumisesta.
Vapaa-aikana on helppo hakeutua sellaisen toiminnan pariin, jossa akut latautuvat sekä mieli ja keho uudistuu ja virkistyy. Mutta entä työssä, jossa oma tehtävä ja asetetut tavoitteet, ajankäyttö ja muut resurssit sekä työrooli osana prosesseja ja organisaatiorakennetta sekä strategian toteuttamista asettavat tekemiselle tietyt reunaehdot?
Lähtökohtana omien toiveiden ja tarpeiden sekä oman perustehtävän tarjoamien mahdollisuuksien jäsentäminen
Omaa työtyytyväisyyttä ja onnistumisen kokemusten rakentumista pohtiessa on hyvä olla itselleen rehellinen ja myös realistinen. Tilannearvion kytkeminen konkretiaan ja aitoihin kokemuksiin auttaa löytämään itselle tärkeitä tekijöitä, joihin voi ankkuroitua.
- Mitkä elementit ovat minulle välttämättömiä työssäni? Mistä en ole valmis luopumaan? Minkä asioiden suhteen voin joustaa, vaikka edes tilapäisesti?
- Mitä kykyjäni ja taitojani haluan työssä käyttää ja kehittää?
- Millainen rooli työssä tuntuu omimmalta? Millaisessa roolissa olen onnistunut?
- Onko minulla käyttämätöntä potentiaalia ja paloa sen hyödyntämiseen?
- Millaisella tekemisellä ja millaisessa roolissa olen onnistunut innostamaan muut ja vakuuttamaan?
- Olenko valmis hyppäämään uuteen ja ottamaan vähän riskiäkin itseni toteuttamisessa vai onko minulle turvallisuus ja pysyvyys tärkeämpää?
Omaa perustehtävää ja sen merkitystä ja joustavuutta voi jäsentää esimerkiksi seuraavilla kysymyksillä:
- Miksi tehtävä on olemassa, mitä minun on tarkoitus saavuttaa?
- Ketkä ovat sisäiset ja ulkoiset yhteistyökumppanini, ja mitä minun on yhdessä heidän kanssaan tarkoitus saavuttaa?
- Millaista arvoa työni tavoitteet ja tapani toimia tuovat sisäisille ja ulkoisille asiakkaille?
- Mitä tietoja ja osaamista työssäni tarvitsen ja miten voin perustehtävässäni kehittyä?
- Vastaako tekemisen tapa ja yhteistyön mallit kyvykkyyksiäni ja potentiaaliani?
- Miten joustava rooli ja siihen liittyvä ajankäyttö on, mahdollistaako se roolini rikastamisen niin, että se vastaa mahdollisimman hyvin toiveitani?
Paras tilanne tietenkin on, jos omat toiveet ja tarpeet istuvat yhteen oman työroolin kanssa. Jos ei, niin peli ei ole vielä menetetty – omaa työroolia kannattaa tarkastella osana työyhteisöä ja laajentaa näin näkökulmaa. Henkilökohtaisten merkityksellisyyden ja hyödyn kokemuksien lisäksi kannattaa pohtia, miten omassa työyhteisössä ja verkostossa toimimalla voi rakentaa itselle merkityksellistä tekemistä. Palvelut tuotetaan kuitenkin yleensä yhdessä muiden kanssa, ja oman työroolin lisäksi työyhteisö ja erilaiset verkostot toimivat areenana omien tarpeiden ja arvojen toteuttamiselle, minäkuvan vahvistamiselle sekä eritasoisten tavoitteiden saavuttamiselle.
Merkityksellisyyden kokemusten vastaanottamisesta niiden tuottamiseen?
On hyvä pysähtyä pohtimaan myös sitä, näenkö itseni merkityksellisyyden kokemisen kohteena, jolloin olen passiivinen, muiden luomien kokemusten vastaanottava osapuoli. Odotanko, että esimies motivoi, innostaa, tekee temppuja ja nostattaa ilmapiiriä, jotta omat tarpeeni tyydyttyvät. Vai olenko itse merkityksellisyyden kokemusten rakentaja yhdessä muiden kanssa – toimijoita, aktiivisia vastuunkantajia ja vaikuttajia. Yllättäen näin voikin löytää itselleen uuden merkityksellisyyden lähteen – samoin kuin lahjan antamisessa ilo ei välttämättä synny saamisesta, vaan antamisesta ja osallistumisesta. Toki osallistumiselle pitää löytyä aikaa oman perustehtävän puitteissa, liika kuormitus ja kiire ei juuri jätä kaistaa muuta kuin suorittamiselle. Mutta ehkä jonkin asian väliin jättäminen tai himpun verran tehokkaampi tekeminen jollain alueella vapauttaa aikaa?
Toiveiden ja tarpeiden lisäksi oma ajattelutapa ja toimintatyyli vaikuttavat siihen, miten monipuolisia työtyytyväisyyden lähteitä omasta perustyöstä löytyy. Toki myös hyvällä esimiestyöllä, johtamisella sekä työprosesseja ja resursointia kehittämällä luodaan edellytyksiä kokea, että oma tekeminen on merkityksellistä. Näin erityisesti silloin, kun rakennetaan mahdollisuuksia merkityksellisyyden kokemiseen yksittäisen työtehtävän lisäksi työyhteisössä tai laajemmassa verkostossa. Joka tapauksessa – asia on tärkeä sekä tekijälle, organisaatiolle ja myös asiakkaalle, jolle hyvinvoivat ja motivoituneet työntekijät tuottavat laadukkaita palvelukokemuksia.
Vieraskynä: Pirjo Saarni, PsM, laillistettu psykologi