Ylimielisyysharha on työelämässä kaikkein levinnein, ikävin ja eniten tuhoa aikaansaava ajattelun vinouma. Sen myrkyttämät huonot päätökset pudottavat lentokoneita, tuhoavat yrityksiä ja aloittavat kauppasotia.
Edellä kuvatut esimerkit ovat kieltämättä dramaattisia. Mutta ylimielisyysharhaa (engl. overconfidence bias) on aivan aiheesta sanottu kaikkein suurimmaksi esteeksi rationaalisen ajattelun tiellä. Se syö kaikki mahdollisuudet punnittuun päätöksentekoon.
Katteetonta optimismia
Ylimielisyysharha tarkoittaa katteetonta uskoa omiin kykyihin, liiallista optimismia ja uskoa omaan erehtymättömyyteen. Se on erityisen vaarallinen siksi, että ihminen ei yleensä koskaan itse näe sitä itsessään.
Ylimielisyysharhan vallassa sivuuttaa faktat, ei kuuntele muita tai ota vastaan uutta tietoa. Kun päätös on kerran tunnetasolla syntynyt, mikään uusi tieto ei enää horjuta sitä. Virheistään tällainen ihminen ei yleensä opi mitään, koska osaa selittää myöhemmin kaiken parhain päin.
Narsismin sukulainen
Ylimielisyysharha on eräänlainen narsismin kognitiivinen serkku. Se kumpuaa samoista persoonallisuuden ytimistä kuin narsismi, mutta saa muotonsa enemmän tiedollisella alueella.
Siinä missä narsismi vaikuttaa ihmisen kaikkeen toimintaan, ylimielisyysharha liittyy ennen kaikkea päätöksentekoon. Se on siis hyvin kapea ja joskus näkymätön osa ihmisen ajattelua.
Toisaalta juuri tämän harhan kapeudessa piilee sen petollisuus. Jos ilmiön taustalla ei ole narsismia tai muuta laajempaa persoonallisuuden ongelmaa, ulkopuolisen on joskus todella vaikea huomata vinoumaa. Ongelma saattaa näkyä vasta jälkeenpäin, kun laiva on jo karilla.
Harhojen isä ja äiti
Kognitiivinen psykologia on tunnistanut paljon erilaisia harhoja. Mutta ylimielisyysharha on sikäli muista poikkeava, että se synnyttää muita vinoumia. Tässä suhteessa sitä voisi sanoa kaikkien muiden harhojen isäksi ja äidiksi.
Usein ylimielisyysharhan puuskassa tehdyn päätöksen jälkeen käynnistyy vahvistusharha (engl. confirmation bias). Kun vinoutunut johtopäätös on syntynyt, vahvistusharha alkaa etsiä sitä tukevia todisteita. Ainostaan omaa totuutta pönkittävät faktat kelpaavat.
Usein vinoutunut päättelykehä alkaa juuri tästä. Kun usko omaan tekemiseen on vahva, tekee mieli touhuta mahdollisimman paljon, josta seuraa toimintaharha (engl. action bias). Tämä uusi vinouma saa ihmisen toimimaan silloinkin, kun kannattaisi malttaa ja istua käsien päällä. Lisäksi se johtaa usein liialliseen riskinottoon.
Naiset parempia sijoittajia
Näiden harhojen ilmenemiseen liittyy myös mielenkiintoinen sukupuoliero. Naispuoliset sijoittajat ovat nimittäin keskimäärin parempia kuin miehet.
Tämä johtuu naisten luontaisesta varovaisuudesta markkinoilla: he ovat vähemmän itsevarmoja, käyvät vähemmän kauppaa ja ottavat vähemmän riskiä. Siksi heille tulee vähemmän kaupankäyntikuluja, mikä johtaa pitkällä aikavälillä parempaan tuottoon.
Miehet sen sijaan haluavat ottaa reilulla kädellä näkemystä ja riskiä. Joskus tämä kannattaa, mutta useimmiten ei. Pitkällä aikavälillä markkina voittaa, ja riskinottohalu lankeaa maksettavaksi. Oikein vinoutunut peluri ei vieläkään huomaa ongelmaa, vaan lisää panoksia, kunnes kassa on kokonaan tyhjä.
Myös moni yritysjohtaja tuntee ylimielisyys- ja toimintaharhan yhteisvaikutuksen. Vaikka päättely menee pieleen, ei myönnetä, että alusta alkaen on tehty virheellisiä oletuksia. Kun tappiota on tullut jonkin verran, yritetään kompensoida sitä ottamalla lisää riskiä.
Yhä suuremmalla riskinotolla yritetään paikata aikaisemmat mokat. Eikä huomata, että oikeasti kannattaisi ottaa taka-askel ja miettiä, mikä meni alun perin pieleen.
Vaikea ennustettava
Ylimielisyysharhaa on vaikea ennustaa persoonallisuuden tai älykkyyden avulla. Sen korrelaatio älykkyyteen on – hiukan yllättäen – tasan nolla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että älykkyys ei suojaa päätöksentekijää tältä harhalta lainkaan.
Persoonallisuus antaa jo hiukan osviittaa. Impulsiivinen ekstrovertti, jossa on ripaus narsismia, on keskimäärin hyvä ehdokas ylimielisyysharhan kantajaksi. Korrelaatio ei kuitenkaan ole valtavan suuri. Siksi yhteys on enemmänkin tilastollinen kuin yksilön kohdalla aukoton.
Tilanne ei silti ole toivoton. Psyconilla on testattu viime kuukausina uutta menetelmää, jolla ylimielisyysharha saadaan mitattua suoraan eikä vain välillisesti. Tulokset ovat oikein lupaavia, ja helpointa onkin, jos taipumus tunnistetaan jo rekrytointivaiheessa.
Voi myös olla, että valmentamisella voidaan vaikuttaa asiaan, vaikka ihminen olisi jo päässyt sisään organisaatioon. Siksi lähiaikoina aiomme kokeilla myös tähän liittyvää valmennusta. Jos ihminen ensin tunnistaa itsessään tämän harhan, ja sitoutuu sen poisoppimiseen, tulee hänestä takuuvarmasti parempi päätöksentekijä.
