Suurin osa ihmisistä alkaa haukotella, kun kuulee sanan ”standardi”. Ja niissä, jotka eivät ala, on jotakin epäilyttävää. Lopputulos on kuitenkin pääasia, ja se on henkilöarvioinnin ISO-standardin kohdalla vähintäänkin hyvä.
Villi länsi
Henkilöarviointi on ollut perinteisesti niin ikään hankala termi. Se johtuu siitä, että näkemyksiä siitä, mitä siihen pitäisi kuulua, on ollut kymmeniä erilaisia. Ja kun mukaan liitetään laatumääre hyvä, tulee asiasta entistäkin monimutkaisempaa.
Suomessa perinteisesti on ollut aika laaja konsensus siitä, että hyvään henkilöarviointiin tarvitaan erilaisia menetelmiä. Pelkkä haastattelu tai psykologinen testi ei ole edes henkilöarviointia, puhumattakaan hyvästä. Tämä rajaa pahimmat puoskarit ja yksittäisten ihmetestien kauppiaat alan ulkopuolelle.
Ja siihen on hyvä syy. Jokaiseen testiin nimittäin liittyy erilaisia virhelähteitä, joita ei koskaan täysin tunneta tai pystytä kontrolloimaan. Useampi, toisistaan riippumaton menetelmä lisää arvioinnin luotettavuutta, koska virheet ainakin osittain kumoavat toisiaan.
Mikä menetelmä paras?
Suomi ei ole ollut pahin villi länsi, vaikka meilläkin on perinteisesti ollut kotikonsultteja ja kuponkikauppiaita kummallisine testeineen. Kun heiltä kysyy validointitutkimuksia, kysymys yleensä ohitetaan kohteliaasti ja vaihdetaan puheenaihetta.
Muualla on vielä enemmän korjattavaa. Vertailun vuoksi kannattaa miettiä vaikkapa Ranskaa: siellä grafologia on vuodesta toiseen ollut suosituin arviointimenetelmä. Myös astrologiaa käytetään edelleen.
Mikroilmeiden, käsialan tai kävelytyylin yhteydestä työmenestymiseen ei edelleenkään ole olemassa minkäänlaista näyttöä, vaikka ne niin jänniltä kuulostavatkin.
Tosiasiassa paras yhdistelmä työmenestymisen ennustamiseen löytyy edelleen luotettavien persoonallisuus- ja kykytestien, strukturoidun haastattelun sekä muutaman valikoidun simulaation yhdistelmästä. Tämän useampi meta-analyysi on vuosi toisensa jälkeen vahvistanut.
Tässä kohtaa uusi ISO-standardi ottaa ison harppauksen. Se asettaa yksittäiselle testille varsin kovat luotettavuusvaatimukset. Jos testin reliabiliteetti, validiteetti tai normiaineisto ei ole kunnossa, se ei voi täyttää standardin vaatimuksia.
Valitettavasti standardi ei edelleenkään varsinaisesti vaadi monimenetelmäistä lähestymistapaa henkilöarviointiin, mikä on tietyllä tapaa puute. Suomessa yleinen käytäntö jää näiltä osin siis tiukemmaksi, mikä on luonnollisesti hyvä asia – oletettavasti täällä jo osataan vaatia henkilöarvioinnilta useamman kuin yhden menetelmän käyttämistä.
Testin tulkitsija
Toki tarvitaan myös koneen käyttäjä. Yleensä se on psykologi, muttei aina. Pääasia on, että testin tulkitsija ymmärtää testin tilastolliset ominaisuudet ja siinä käytetyn teorian niin hyvin, että osaa väistää sudenkuopat ja välttää ylitulkintoja.
Perinteisesti Suomessa on henkilöarvioinnin sertifikaattiin vaadittu psykologin tutkinto. Jatkossa myös henkilöarvioinnin sertifikaatti on uudistumassa, mikä auttaa saamaan arvioitsijoita edes jossain määrin samalle viivalle.
Jatkossa myös muut kuin psykologit voivat saada sertifikaatin. Tämä vaatii sopivan akateemisen pohjatutkinnon, riittävästi työkokemusta ja koulutusta henkilöarvioinnista sekä toimintaa hyvän henkilöarvioinnin ohjeistuksen mukaisesti.
Kun sertifikaattiin vaaditaan tällainen yhdistelmä, voi arvioinnin tilaaja olla aika turvallisin mielin siitä, että ainakaan arvioitavan oikeusturva ei ole uhattuna.
Ja kääntäen: jos jollain henkilöarviointia tekevällä ei ole sertifikaattia, ostajan kannattaa aina kysyä, miksi ei ole. Jos kokemusta, tietoa ja taitoa on, ei ole mitään syytä olla osoittamatta sitä.
Tämä on yksi asia, mihin ISO ei ota kovin tiukasti kantaa. Siksi on hyvä, että Suomessa on oma sertifiointijärjestelmä, jolla pahimmat puoskarit saadaan suljettua kilpailutusten ulkopuolelle.
Seurantaa olla pitää
Yksikään itseään kunnioittava arviointitalo ei jätä seurantaa tekemättä. Tämä vaaditaan myös uudessa standardissa. Toiminnan ja puutteiden jatkuva monitorointi ja ongelmien korjaaminen mainitaan ISO-dokumentissa erikseen useampaan kertaan.
Kaikkein paras tilanne olisi, kun asiakas voisi suoraan vertailla eri arviointitoimittajien osuvuutta, eli sitä, kuinka suuri osa arvioinneista ihan oikeasti ennusti rekrytoidun menestystä. Jos tulokset olisi julkaistu vieläpä yhteismitallisella metriikalla, tilaaja oikeasti tietäisi, mistä maksaisi.
Ihan näin pitkälle ei vielä päästä, mutta askel siihen suuntaan kuitenkin. Ja toki arvioinnin tilaajan kannattaa laittaa palveluntuottaja myös oma-aloitteisesti koville ja pyytää seurantatutkimuksen tuloksia nähtäväkseen. Tämä ei ole mikään kohtuuton vaatimus.
Julkaisu marraskuussa
Jos hyvin käy, uusi standardi pikkuhiljaa yleistyy ja alkaa nostaa palvelun tasoa Suomessa. Parhaimmat talot ovat jo tehneet ISO-vaatimusten mukaista työtä ja vähän enemmänkin, mutta paljon jää vielä tehtävääkin.
Tästä eteenpäin pallo on palvelun ostajalla. Kysymällä oikeat kysymykset oikeaan aikaan, on hyvä mahdollisuus saada sellaista palvelua, josta kannattaa maksaa. Kaupan päälle vielä työnhakijan oikeusturva varmistuu läpi rekrytointiprosessin.
Standardin virallinen julkaisu tapahtuu marraskuussa tänä vuonna, joten silloin aiheesta on luvassa taatusti lisää!
