Viime vuodet ovat olleet aktiivista organisaatiokulttuurin rakentamisen aikaa useissa työyhteisöissä. On tutkittu, mitattu, pohdittu ja tehty systemaattista, hyvää työtä yhteisen, toimivan ja houkuttelevan kulttuurin eteen. Kirjoja ja blogeja on kirjoitettu aiheesta (tässä yksi lisää) ja luettu, on järjestetty webinaareja ja imetty ideoita ja malleja omien organisaatiokulttuuriemme kohottamiseksi uudelle tasolle. Ja hyvä niin, jo oli aikakin. Jatketaan!
Maailma ei ole valmis. Vieläkin on työyhteisöjä, joissa asialle vain nyökytellään, puhutaan asiasta satunnaisesti johtoryhmien pöydissä ja hankitaan kaikille villasukat työpäivää lämmittämään ja suklaapatukat tiimipalaveria piristämään. Hyvä että ne on hankittu, ei siinä mitään pahaa – päinvastoin. Herää kuitenkin kysymyksiä: Miten suklaat ja sukat ovat kehittäneet kulttuuriamme, jos mitään muuta ei ole tehty yhtä konkreettisesti? Onko jotain parempaa ja pysyvää saatu aikaan?
Johtaminen tapahtuu arjen tekoina
Kulttuuria rakennetaan ja johdetaan arjessa. Miten tietoisesti johdettua kulttuurin rakentaminen ja kehittäminen on omassa organisaatiossasi, vai onko kulttuuri jotenkin vain kehkeytynyt sellaiseksi kuin se on? Kulttuuria on kaikki se, mitä tapahtuu joka päivä ja joka hetki, meidän jokaisen tekoina, villasukat jalassa tai ilman. Kiistatta johtaminen nousee keskiöön kulttuuria rakennettaessa, mutta ilman ihmisten osallistamista se jää helposti juhlapuheiden tasolle. Ota kuppi kahvia ja pysähdy hetkeksi pohtimaan tilannetta omassa organisaatiossasi:
Usein kuulen coachin roolissani esihenkilön kertovan, kuinka johtamistyölle ei ole aikaa, saati sitten kulttuurin kehittämiselle. Miten niin ei ole? Kaikki, mitä teet johtamisroolissasi, on johtamista – kulttuurin, tavoitteiden ja arvojen mukaisia johtamistekoja. Se miten puhut, ohjaat, pidät lupauksesi ja olet johtamisroolissasi, on johtamista. Se kattaa kaiken toimintasi, niin palaveritilanteissa kuin kahdenkeskisissäkin kohtaamisissa.
Mitä jää, kun villasukat riisutaan?
Organisaatiokulttuuri testataan erikoistilanteissa, ja niitähän tässä ajassa onkin hyvin tarjolla. Ne tulevat joko suoraan tai välillisesti meidän kaikkien iholle. Sellaisia ovat mm. tulevaisuuden epävarmuus yhteiskuntamme heikkenevissä talousnäkymissä tai yhä useammalla toimialalla osaavan henkilöstön puute, joka muodostaa jo pullonkauloja liiketoiminnan kasvulle ja palvelujen tuottamiselle. Yritämme edelleen ymmärtää pandemian jälkeistä uutta hybridi- ja etätyöelämää sekä luoda käytäntöjä uuteen normaaliimme. Aikamme ilmiöt haastavat meitä ja samalla paljastavat organisaatiokulttuurin tilan, kuinka vahvaa tai pinnallista se oikeasti on. Mitä jää, kun villasukat riisutaan ja suklaat on syöty?