Rekrytointi-ilmoitukset kertovat jotakin äärimmäisen tärkeää työelämästämme.
”Tehtävään etsitään proaktiivista ja yhteistyökykyistä henkilöä, jolla on energinen ja innostava ote työhön. Olet sujuva ja esiintymistaitoinen viestijä, joka osaa myös kuunnella ja jakaa tietoa muille.”
Ennen kuin klikkaat muualle, haluan sanoa tämän: vaikka joku takuulla heristelikin sormeaan edellisen kappaleen luettuaan, tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole naureskella rekrytointi-ilmoitusten kliseille.
”Hän ei vakuuttanut neuvottelutaidoillaan.” ”Hän oli todella dominoiva, ei kuunnellut ja puhui päälle jatkuvasti.” ”Hän ei osannut ottaa kantaa oikein mihinkään, ja oman osaamisenkin erittely tuntui olevan haastavaa.”
Edellä taas vuosien varrelta muutama esimerkki esihenkilöiltä kuulluista perusteluista siitä, minkä vuoksi työnhakija ei vakuuttanut haastattelussa. (Eivät tämänkaltaiset havainnot rajoitu työelämässä tietenkään vain rekrytointitilanteisiin – yhtä lailla sosiaalisiin konteksteihin liittyvää osaamisen puutetta ilmenee päivittäisissä työelämän tilanteissa, kun kollegat ja yhteistyökumppanit kohtaavat kahvikoneilla, avokonttoreissa ja neuvottelupöytien ympärillä.)
Halutaan palkata viestintätaitoja, kiitos!
Yhteistä edellisillä kuvitteellisilla mutta tositapahtumiin pohjautuvilla lainauksilla on se, että kaikissa viestin keskiössä on työntekijän viestintään ja vuorovaikutukseen liittyvä osaaminen. Piipahdapa yleisimmillä rekrytointiportaaleilla, niin huomaat: ilmoitukset huutavat vuorovaikutustaitoisten osaajien perään.
Entistä useammin esihenkilöt toteavatkin, että vaikka substanssiosaaminen natsaa, viestinnällisellä puolella tuntuu olevan tehtävän arkitodellisuuteen nähden suurehkoja kysymysmerkkejä. Substanssia kun on usein helpompi kehittää kuin omia työskentely- tai toimintatapoja.
Osaamistarpeet muutoksessa
Jotain kiinnostavaa nämä kliseet meille kuitenkin konkretisoivat: työelämässä tarvittavat taidot ja osaaminen ovat hakemassa uutta muotoa. Kaikessa kliseisyydessään rekrytointi-ilmoitukset tulevat kuvanneeksi melko hyvin sitä osaamista, joka nykypäivän verkostomaisessa ja yhteistyöhön perustuvassa työelämässä korostuu. Ehkeivät nämä tylsät kliseet sittenkään ole täysin turhia – tai ainakin ne kuvaavat varsin realistisesti sitä, mitä työelämässä tällä hetkellä janotaan.
Väärien johtopäätösten ehkäisemiseksi on sanottava: en ole järin innostunut rekrytointi-ilmoitusten kliseistä, sillä kun tietty ilmaisu yleistyy ja alkaa vilahtaa valtaosassa ilmoituksista, se menettää vaikuttavuutensa. Jos haluat olla vaikuttava, kierrä kliseet konkretisoimalla niitä — kerro, mitä ne juuri tässä tehtävässä tarkoittavat ja miksi ne ovat tässä työssä tärkeitä.
Osaamistarpeet ja erityisesti niiden painoarvo rekrytointipäätöksiä tehtäessä ovat muutoksen alla. Tämä on hyvä pitää mielessä myös omaa työmarkkina-arvoa ja ammatillista kehittymistä pohtiessa.
Vieraskynä: Milla Kansonen (FM), HR- ja rekrytointialan asiantuntija